sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Pieni musta 7 kk


Ludo täytti tiistaina 7 kk ja sen vuoksi harjoiteltiin taas pöydällä seisomista. Kuukausi tuntuu hujahtaneen ihan huomaamatta! Viime kuun kuviin verrattuna Ludo on taas kasvattanut vähän lisää turkkia, mutta muutos ei ole niin suuri kuin mitä aiemmin kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua. Turkin lisääntymisen huomaa lähinnä vain hännästä. Ludon säkäkorkeutta yritin mitata ja on se ehkä hieman kasvanut, tulokseksi sain noin 36,5 cm eli puolisen senttiä enemmän kuin viime kuussa. Jospa kasvu alkaisi tasaantua, että pysytään mittelin mitoissa. ;D Pennun painoa ei ole nyt tullut mitattua, mutta joulukuun alussa Ludo painoi 6,9 kg.


Keskiviikkona kävimme mieheni ja Ludon kanssa metsälenkillä tutuilla Neulamäen poluilla. Tällä kertaa vain polut olivat aivan jäässä! Oli ihan mielenkiintoista yrittää pysyä pystyssä rinteissä menevillä poluilla. Päätimmekin sitten mennä vähän eri reittejä kuin normaalisti, kun vielä pienemmät polut olivat edes vähän vähemmän liukkaita. Matkan varrella ihastelimme valtavia jääpuikkoja, joita kallioilta alas valuva vesi oli saanut aikaan. Lenkki jäi normaalia lyhyemmäksi ja sen vuoksi juoksutimme Ludoa vielä lenkin jälkeen kentän reunalla. Virtaa pennulla olisi riittänyt vielä vaikka kuinka! :D





Torstaina näimme sattumalta naapurissa asuvaa suunnilleen Ludon ikäistä Hugo-shelttiä ja pennut olivat taas innolla leikkimässä keskenään. Perjantaina kävimme Ludon kanssa heittelemässä frisbeetä läheisellä kentällä. Pikku koira onkin oppinut taitavasti pitelemään frisbeetä suussa ja tuomaan sen heiton jälkeen takaisin. Kentällä juoksentelun jälkeen Ludo pääsi leikkimään vielä naapurin mustan labradorin Leevin kanssa.




Lauantaina kävimme siskoni perheen luona kylässä. Ludo pääsi leikkimään perheen 3- ja 5-vuotiaiden poikien kanssa. Aluksi Ludo oli vähän ihmeissään, että miten lasten kanssa pitäisi leikkiä, sillä se on aika vähän ollut lasten kanssa tekemisissä. Illan aikana Ludo kuitenkin innostui leikkimään poikien kanssa, jotka heittelivät sille palloa ja piilottivat puruluuta maton reunan alle koiran etsittäväksi.


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Hippasilla

Lauantaina treffasimme Ludon velipuolen, melkein viisikuisen Pepin kanssa. Aluksi pennut saivat painia meidän talomme takapihalla, mutta sitten päätettiin siirtyä hieman väljempään paikkaan läheiselle nurmikentälle. Siellä pennut innostuivatkin enemmän juoksemaan ympäriinsä ja jahtaamaan toisiaan. Kerrankin muistin ottaa kameran mukaan, joten tässä pentujen rallailua eiliseltä. :)














lauantai 14. joulukuuta 2013

Lumileikkejä


Viime sunnuntaina suuntasimme Ludon ja mieheni kanssa metsälenkille tuttuihin maastoihin. Lunta oli satanut viime kerran jälkeen paljon lisää ja polut olivat peittyneet paksulla lumikerroksella. Ludo tykkäsi valtavasti pomppia halki lumikinosten, varsinkin umpihangessa loikkiminen oli sille mieluisaa. Tämän vuoksi poikkesimmekin poluilta ja menimme pienen osan matkasta pitkin pusikoita. Pikku koira tuntui pärjäävän hangessa hyvin, mutta itselle tarpominen oli aika raskasta. Lenkillä yritin kuvata Ludoa, mutta päivän valo vaan ei enää tahtonut riittää hyvien kuvien ottamiseen. Päivä oli melko pilvinen ja lisäksi lähdimme lenkille hieman liian myöhään suhteessa siihen, että illat alkavat hämärtyä tähän aikaan vuodesta jo iltapäivästä. Tulisipa jo pian kevät, että valoa riittäisi edes vähän enemmän päiväsaikaan.


Maanantaina meillä oli pentukurssiin kuuluva kaupunkikävely, jonka tarkoituksena oli harjoitella kauniisti hihnassa kulkemista ja koiran hallintaa häiriötekijäympäristössä. Lenkin alkuvaiheessa harjoiteltiin rautatieasemalla portaissa kulkemista niin, että koiran pitäisi pysyä omistajansa takana. Ylöspäin meneminen vielä onnistui jotenkuten, mutta alaspäin mennessä Ludo ei olisi millään olisi halunnut lähteä tulemaan portaita alas. Tämä oli vähän kummallista, kun tavallisesti Ludo menee ongelmitta portaita molempiin suuntiin. Kurssin vetäjältä saadun kuivatun maksanpalasen houkuttelemana portaat kuitenkin päästiin sujuvasti alaspäinkin. Rautatieaseman käytävässä harjoiteltiin kontaktin ottamista ja paikallaan istumista, jotka sujuivat hyvin häiriötekijöistä huolimatta.


Kaupunkikävelyn aikana harjoiteltiin sitä, että ennen liikennevaloja pysähdytään odottamaan ja vasta luvan saatuaan koira saa lähteä liikkeelle. Kävelyn aikana tehtiin myös harjoituksia, joissa koiran piti kulkea omistajansa vierellä. Tätä olemmekin harjoitelleet Ludon kanssa, mutta kävelyn aikana tuli huomattua, että pentu osaa kulkea vain omistajan oikealla puolella vierellä. Yhdessä harjoituksessa koiran olisi pitänyt kulkea vasemmalla sivulla, mutta Ludo oli ihan ihmeissään tästä. :D Vasemmalla puolella kulkemista pitääkin alkaa harjoittelemaan. 


Torstaina oli pentukurssin viimeinen kerta hallilla. Kurssin alussa harjoiteltiin jälleen kerran tervehtimistä ja pennun hampaiden katsomista. Tämän jälkeen tehtiin kontaktirinki, jossa kaksi koirakkoa pujotteli muiden kontaktissa istuvien koirien välistä ja koirakoiden kohdatessa harjoiteltiin ohittamista. Välillä muiden koirien välistä pujotellessa piti laittaa koira maahan hetkeksi ja sitten jatkaa matkaa. Kurssin viimeisenä harjoituksena oli rata, jossa oli ensin matala hyppyeste ja seuraavana kapea kohta, jossa koiran piti kulkea omistajansa takana. Tämän jälkeen oli vuorossa pujottelu, jossa piti kiertää maassa olevia houkuttelevia leluja ja lautasella oleva luu. Radan lopuksi piti tehdä lautasharjoitus, jossa koira luvan saatuaan sai napata palkaksi luun. Rataa tehdessä häiriötekijänä oli läheltä kulkeva mies lastenrattaiden ja ihan oikean lapsen kanssa. 


KPSH:n järjestämästä pentukurssista jäi kokonaisuudessaan aikas hyvä mieli ja paljon sen aikana tuli opittua uutta. Kurssin käytännönkerrat oli mielestäni hyvin suunniteltu, sillä yhden tunnin aikana kerkesimme tehdä aina monta erilaista harjoitusta. Yhden kurssikerran aiheena oli aina tietty aihe (esim. paikallaan istuminen, maahanmeno tai rentoutuminen), mutta tunnilla kerrattiin aina aiemmin opittua ja tehtiin muitakin harjoituksia. Varsinkin kontakti- ja tervehtimisharjoituksia oli paljon, mikä oli vain hyväksi. Ohitusharjoituksia sen sijaan olisin toivonut olevan enemmän, sillä ne ovat juuri meille ja varmasti monelle muullekin koirakolle haastavia. Kurssilla oli mukana parikymmentä koiraa, jotka oli jaettu kahteen pienryhmään. Välillä silti tuntui, että odotteluaikaa kertyy suhteessa aika paljon silloin, kun harjoituksia tehtiin yksi koirakko kerrallaan. Kurssin vetäjät tuntuivat kokeneilta ja heiltä sai myös hyvin palautetta harjoituksissa. Parin käytännönkerran lopuksi kyselimme lisäksi ohjaajilta käytännön vinkkejä tiettyihin ongelmakohtiin pennun kanssa. Kokonaisuudessaan kurssi tuntui onnistuneelta ja varsin hyödylliseltä pennun sosiaalistamisen ja häiriötekijöiden sietämisen suhteen.


Tällä viikolla on tullut nähtyä koirakavereita Ludon kanssa vähän tavallista vähemmän, mutta eilen perjantaina treffasimme mäyräkoira Sellan ja kaverini kanssa koirapuistossa. Puistoon kävellessä tiet olivat aivan peilikirkkaalla jäällä, kun lämpötila on vaihdellut viime päivinä nollan molemmin puolin. Itse puistossakin oli melko liukasta, mutta se ei tuntunut koirien menoa haittaavan. Pennut juoksivat toistensa perässä ympäri puistoa ja yrittivät napata toisiltaan keppejä. Kylmä viimakaan ei tuntunut koiria haittaavan, mutta itselle tuli melko nopeasti vilu. Puistossa hurahti siitä huolimatta suunnilleen tunti, mutta kotiin päästyä lämmin kaakao maistui erittäin hyvältä. :)

perjantai 6. joulukuuta 2013

Ruokaongelma

Meillä on ollut edelleenkin ongelmia sen suhteen, ettei ruoka oikein tahdo maistua Ludolle. Acanan Puppy & Junior -ruokaa kokeilimme kolme-neljä viikkoa, mutta se ei vaan tuntunut sopivan Ludolle. Pennun silmät alkoivat vuotaa huomattavasti enemmän juuri ruuan vaihtamisen aikaan, eikä vuotaminen loppunut viikkoja kestäneen kokeilun aikana. Pääasiassa tämän vuoksi päätimme kokeilla jotain toista nappulaa. Päädyimme Canagan Small Breed Country Game -nappulaan, sillä siinä lihapitoisuus (65 %) on kohdillaan ja lihana on käytetty ankkaa, riistaa ja jänistä. Canagan Small Breed -sarjasta olisi ollut tarjolla myös kanaversio, mutta koska Acanan pentunappulassa oli kanaa, päätimme kokeilla jotain muuta. 

Canagan tuntui aluksi maistuvan Ludolle ihan kohtalaisesti, mutta jo ensimmäisen viikon aikana se tuntui lopettavan nappulan syömisen melkein kokonaan. Kokeilimme tarjota nappulaa ihan siltään, vähän aikaa liotettuna, pitkään liotettuna tai piimän kanssa, mutta mikään versio ei vaan tuntunut maistuvan ja ruoka jäi päivästä toiseen kuppiin. Otimme Ludolta puruluutkin pois, ettei se niillä saisi täytettyä mahaansa. Herkkujakaan pentu ei saanut kuin ihan vähän päivän aikana, mutta silti sille eivät nappulat maistuneet. Parin viikon Canagan-kokeilun jälkeen päätimme, että jotain tässä on tehtävä, sillä ei pieni koira vaan voi olla kasvuiässä koko ajan syömättä. Kolme eri nappulamerkkiä kokeiltuamme päätimme siirtyä kotiruokaan, sillä mieheni on innokas kokkaamaan ja oikein mielellään tekee koirallekin omat ruuat. Ludo saa tällä hetkellä jauhelihasta, riisistä ja porkkanasta tehtyä ruokaa, johon laitamme lisukkeeksi jotain maitotuotetta, kuten maitorahkaa tai raejuustoa. Lisäksi pentu saa joka aamu ruokaansa lorauksen lohiöljyä ja vitamiinijauhetta turvaamaan tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden saantia. Tähän asti kotiruoka on maistunut pennulle pääasiassa hyvin ja tällä jatketaan ainakin toistaiseksi.

Keskiviikkona kävimme koirapuistossa kaverini ja mäyräkoira Sellan kanssa. Aiemmin koirat eivät olekaan kunnolla päässeet leikkimään, sillä olemme pääasiassa nähneet vain pentukurssin yhteydessä koirien kanssa. Ennen puistoon siirtymistä teimme muutaman kerran ohitusharjoituksia Ludon ja Sellan kanssa. Ludo oli aika kierroksilla, mutta muutaman yrityskerran jälkeen sain sen menemään Sellan ohitse niin, että kontakti pysyi koko ajan. Koirapuistossa pennut rauhoittuivat aluksi nuuskimaan uusia hajuja, mutta pian ne jo leikkivät keskenään. Aika nopeasti leikit osuivatkin yksiin ja pennut viilettivät ympäri puistoa ja välillä pysähtyivät hetkeksi painimaan keskenään. Puistoon tuli jonkin ajan kuluttua iso, mutta rauhallinen dalmatialaisuros. Aluksi Ludo vain haukkui sille hurjasti, mutta dalmatialaiseen tutustuttuaan alkoi haastaa sitä leikkimään. Puistossa hurahti melkein puolitoista tuntia ja kävelymatkat vielä siihen päälle. Kotona Ludo oli aivan väsyksissä ja loppuilta menikin nukkuessa.

Porkkana maistuu Ludolle ihan raakanakin.

Torstaina kävimme taas hallilla pentukurssin merkeissä ja tällä kertaa oli minun vuoroni ohjata pentua. Aluksi tehtiin kontaktitreeniä koko kurssilaisten muodostamassa isossa ringissä. Kaikki kulkivat eteenpäin koira kontaktissa ja sitten koira piti laittaa istumaan paikalleen. Koiran viereltä piti liikkua pienen matkan päähän ja palata takaisin koiran vierelle, jonka jälkeen pennun sai vapauttaa. Sitten taas jatkettiin matkaa ja tehtiin sama istumisharjoitus uudelleen. Ringissä kulkeminen tuntui omalta osaltani ihan kaoottiselta, sillä Ludo ihan tosi energinen, eikä malttanut pysyä toisella sivullani, vaan poukkoili sinne tänne. Paikallaan istuminen sen sijaan sujui pääasiassa hyvin. Ringissä kulkiessa tehtiin myös takanakulkemisharjoitusta. Koiran kanssa piti mennä kapeasta välistä niin, että pentu kulkee omistajan takana koko ajan. Tätä Ludon kanssa ei olla muistettu harjoitella, joten pentu ei ihan tajunnut harjoituksen ideaa, vaan yritti tunkea edelleni koko ajan.

Erittäin fiksu puruluunsyönti-ilme :D

Pentukurssilla tehtiin myös ohitusharjoituksia, joissa koira kontaktissa piti kulkea aivan toisen koiran läheltä. Ludo pysyi hienosti kontaktissa, eikä tainnut juuri huomata muita ohi vilahtavia pentuja. Samaa harjoitusta tehtiin myös niin, että pentu piti hetkeksi laittaa istumaan melko lähelle toista koiraa ja sitten jatkaa matkaa. Tämäkin onnistui suht hyvin Ludon kanssa. Tämän kerran pääaiheena oli maahanmeno, jonka Ludo osasikin jo ennalta. Kurssilla painotettiin sitä, että koiran pitää mennä suorilta jaloin maahan. Pentu ei saa siis mennä ensin istumaan ja sitten maahan. Ludo teki aiemmin juuri noin, mutta sitä on yritetty treenata pois ja kurssilla pentu meni tosi nätisti oikein maahan. Pentukurssilla kerrattiin viime kerralta hyppyestettä ja tällä kertaa Ludo hyppäsi esteen yli sitä enemmän kummaksumatta. Lopuksi kurssilla tehtiin taas luoksetuloharjoitus. Ludon kohdalla haasteellisinta oli pitää pentu aisoissa, kun muut koirat juoksivat ihan vierestä. Ludo veti ihan hirveät kierrokset siitä, kun omistajat innostivat omia koiriaan tulemaan luokse ja minulla oli vaikeuksia pidellä tuota melkein 7 kilon mötkälettä aloillaan. Loppua kohden kontaktin pitäminen kuitenkin helpottui ja sain jotenkin pidettyä pennun huomion itsessäni muiden koirien juostessa lähellä. Pieniä edistysaskelia. :D

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Hoitokoira


Keskiviikkoiltana Ludo sai kaverikseen naapurin viisikuukautisen espanjanvesikoira Lucyn, joka tuli meille hoitoon. Pentujen meno oli illan aikana varsin riemukasta, sillä ne eivät olleet hetkeen päässeet leikkimään kunnolla. Leikkiä jaksettiinkin jatkaa ihan koko ilta! Välillä vaan pentujen piti yrittää napata toiseltaan puruluu, kun se oli aina parempi kuin oma. Heitin sitten pennuille pari puruluuta lisää, että molemmilla olisi varmasti samanlaiset ja yhtä uudet, mutta silti se toisen puruluu kiinnosti aina enemmän kuin oman kuonon eteen sattunut. :D Ludo muuten ihastui Lucyn possuleluun, joka röhkii varsin hassulla äänellä. Ludo tykkää aina paljon leluista, joista lähtee joku ääni ja se olikin pitkin iltaa ahkerasti vinguttamassa possua. Ehkä pitää ostaa meidänkin pennulle oma possulelu.


Ulkona käynti kahden pennun kanssa oli muuten varsin mielenkiintoista. Kumpikaan ei osaa vielä kävellä vetämättä hihnassa, eikä ole tottunut kulkemaan toisen koiran kanssa vierekkäin hihnassa. Lisäksi ulkona oli varsin liukasta, kun lämpötila vaihteli nollan molemmin puolin. Jotenkin sitä kuitenkin selvittiin, vaikka pennut menivät molemmat omiin suuntiinsa ja yrittivät leikkiä keskenään! Yritin vaan parhaani mukaan pysyä pystyssä. :D Onneksi mieheni tuli kotiin ja illan toinen lenkitys onnistui jo paljon sujuvammin. Oli kyllä kivaa saada Lucy meille hoitoon, tänne saa tulla uudelleenkin! ;D Koirilla oli tosi hauskaa ja oli tuo itsellekin vaihtelua.


Torstaina meillä oli pentukurssin käytännön kerta hallilla ja tälläkin kertaa mieheni ohjasi Ludoa. Ensiksi kurssilla tehtiin taas tervehtimisharjoitus, mutta tällä kertaa koirien omistajat menivät tervehtimään toisen omistajan koiraa. Tämän jälkeen tehtiin kontaktirinki, jossa koirat istuvat kontaktissa omistajansa luona ja yksi koirakko pujottelee toisten koirien välistä. Tällä kertaa harjoituksen haastavuutta lisättiin niin, että kaksi koirakkoa lähti pujottelemaan ja näiden kohdatessa harjoiteltiin ohittamista. Kurssilla kerrattiin myös lautasharjoitus ja tehtiin luoksetulotreeniä. Uutena asiana oli hyppyesteeseen tutustuminen. Este oli säädetty ihan tosi matalalle niin, että koiran ei tarvitsisi edes hypätä sen yli päästäkseen. Ludo suhtautui esteeseen vähän epäluuloisesti ja jäi vain haistelemaan sitä. Houkuttelujen jälkeen se sitten rohkaistui loikkaamaan esteen yli. 


Lauantaina tuli taas käytyä Mustin ja Mirrin pentutreffeillä, jotka olivatkin tämän vuoden viimeiset. Tällä kertaa mukana oli vain muutama koira. Ludon suosikkileikkikaveriksi muodostui kermanvärinen kleinspitz Vili, joka oli kyllä mittelin kokoinen, jopa isompi kuin Ludo. Vilillä oli aivan unelmanpehmoinen karva, ihan erilainen kuin Ludolla. Ludo innostui leikkimään myös aiemmilta pentutreffeiltä tutun espanjanvesikoira Rytin kanssa.

Tänään sunnuntaina kävimme toistamiseen ystäväni ja hänen shelttiensä kanssa treenaamassa ohitustilanteita kentällä. Tällä kertaa ehdimme kentälle ensimmäisinä ja ehdin tehdä Ludon kanssa kontaktitreeniä vähän aikaa ihan itsekseen. Toisten koirien saapuminen kentälle meni yllättävän hyvin ja Ludo jaksoi pääasiassa keskittyä tekemään minun kanssa. Tällä kertaa menimme edelleen aika pitkän matkan päässä ystävästäni ja hänen koiristaan, mutta pystyimme kuitenkin lyhentämään matkaa verrattuna edelliskertaan. Ludon keskittyminen ja kontaktin hakeminen säilyivät siitä huolimatta pääosin suht hyvin.

Treenien jälkeen päästimme koirat taas juoksemaan vapaasti kentällä. Lunta oli satanut viime kerran jälkeen paljon ja kentällä olikin varmaan 15 cm lumikerros. Ludo kyllä jaksaa aina innostua lumesta ja varsinkin uuden lumen sataminen on aina ihan huippua. Koirat olivat innolla leikkimässä lumessa ja juoksemassa toistensa perässä. Lumen paakkuuntuminen tassuihin sekä masu- ja kauluskarvoihin vain tuotti pikkuisen ohjelmia tällä lenkillä. Varsinkin Isla oli ihan yhtä lumipalloa, eikä lumen poistaminen auttanut kuin hetkeksi. Riimikin nosteli tassujaan siihen malliin, että lumipaakut tuntuivat varmasti ikäviltä. Ludolla sen sijaan lumi ei juurikaan jäänyt kiinni karvoihin, vain varvasväleihin sitä kertyi vähäsen. Olen kyllä kiitollinen tuosta mittelin karvanlaadusta, se vaan on niin helppo. Karvaa on paljon ja turkki on näyttävä, mutta silti se on hyvin säänkestävä.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Treenausta ja shelttilenkkeilyä


Taas onkin ehtinyt hujahtaa pitkä aika edellisestä postauskerrasta. Paljon on vajaan parin viikon aikana ehtinytkin tapahtua. Viime viikolla otettiin tehotreeniin hihnakäyttäytyminen. Ludo saa nyt kulkea lyhyessä hihnassa niin pitkään, että oppii menemään nätisti vetämättä. Tähän asti meillä on ollut käytössä pitkä, noin kahden ja puolen metrin mittainen hihna ja pentu on saanut suht vapaasti mennä ja haistella pusikoita sen kanssa. Kävelytiellä se tosin on otettu aina lyhyelle hihnalle. Pitkässä hihnassa Ludo on mennyt suht nätisti ja jotenkuten se osaa mennä tietyllä tienpätkällä lyhyessäkin hihnassa. Pahimmat ongelmat ovat aiheutuneet silloin, kun Ludon pitäisi kulkea nätisti toisten koirien seurassa ja silloin, kun se huomaa jotain todella kiinnostavaa. Pitkässä hihnassa vetämisongelmaa ei lisäksi ehkä ole huomannut niin hyvin kuin nyt, kun hihna vaihtui lyhyeen.

Ludon kanssa olemme tehneet varta vasten lenkkejä, joilla erityisesti harjoitellaan hihnassa vetämättä kulkemista. Välillä pentu tuntuu tosi nopeasti hoksaavan, ettei eteenpäin päästä kiskomalla, vaan sen pitää itse löysätä hihna ottamalla askel takaisin päin. Joidenkin lenkkien alussa Ludo yrittää kerran pari vetää ja loppumatka mennäänkin tosi nätisti. Välillä taas koiran ollessa hyvin kierroksilla, se ei millään malta olla vetämättä ja silloin edetäänkin vain askel kerrallaan eteenpäin. Ehkä se vielä jonakin päivänä tajuaa kauniin hihnakäytösen, pitää vaan jaksaa jatkaa kärsivällisesti ja johdonmukaisesti, vaikka välillä hermot meinaavatkin kiristyä pennun riekkuessa hihnan päässä.


Viime viikon torstaina kävimme ystäväni ja hänen Riimi-shelttinsä kanssa agilityhallilla ihmettelemässä treenejä kentän reunalta. Tällä kerralla myös teimme kontaktitreeniä Ludon kanssa viereisellä kentällä. Edelleenkin Ludolle oli kova paikka, kun toinen koira haukkuu innoissaan toisella kentällä. Se innostuu ihan valtavasti haukkumisesta ja keskittymisestä ei tahdo tulla mitään. Tällä kerralla sain Ludon kuitenkin paremmin hallintaan ja kontaktiin kuin viimeksi. Pientä edistymistä siis havaittavissa, tätä pitää vaan lisää treenata. :)


Torstai-iltana oli vuorossa taas pentukurssin käytännön kerta hallilla. Mieheni ohjasi tällä kertaa vuorostaan Ludoa, kun viimeiset pari kertaa pentu on ollut minun ohjauksessani. Tunnin aluksi tehtiin tervehtimisharjoituksia, joissa pennun piti istua ohjaajansa vasemmalle puolelle. Sitten ohjaaja tervehtii ensin kurssin vetäjää, jonka jälkeen kurssin vetäjä tervehtii koiraa. Ludo malttoi yllättävän nätisti tervehtiä, ehkä pientä yli-innokkuutta oli taas havaittavissa. ;D Kurssilla tehtiin myös kontaktitreeniä, jossa koirien piti istua kontaktissa rinkimuodostelmassa ja samaan aikaan yksi koirakko pujotteli kontaktissa toisten koirien välistä. Ludo toimi kyllä ihan superhyvin! Se pysyi kontaktissa, eikä juuri välittänyt muista koirista edes itse niiden ohi kulkiessaan. Tämän jälkeen tehtiin harjoitus, jossa koiran piti kulkea ohjaajan takana parin agilityesteen muodostamasta kapeasta kujasta. Tätä ei Ludon kanssa ole ennen harjoiteltu, joten pieni koira oli vähän ihmeissään, mutta haisteli innokkaasti uusia hassuja esteitä. :D Lopuksi kurssilla tehtiin luoksetuloharjoitus, jossa koira vapautettiin hallin toiselta reunalta ohjaajan houkutellessa sitä luokse. Tämän Ludo osasi hienosti ja sinkosi vauhdilla mieheni kutsuessa hänen luokseen.


Viime lauantaina meidän oli tarkoitus mennä pentutreffeille Mustiin ja Mirriin, mutta juuri kun olimme lähtemässä sinne, Ludon velipuoli Pepi sattui tulemaan vastaan. Pentutreffisuunnitelmat vaihtuivatkin veljesten leikkeihin talomme takapihalla. Pepiä ei ole tullutkaan nähtyä pitkään aikaan, joten olikin tosi kivaa, että pennut pääsivät taas touhuamaan keskenään. Hauskaa niillä näytti olevan!

Haiku, Viima, Tuisku, Isla, Riimi ja Ludo

Sunnuntaina kävimme porukalla lenkillä metsässä. Mukana oli tällä kertaa ystäväni sheltit Riimi ja Isla sekä toisen kaverin sheltti Viima. Lumisessa metsässä tuli tehtyä kunnon lenkki ja koirat olivat innoissaan leikkimässä vastasataneessa lumessa. Tänään keskiviikkona mentiin uudestaan lenkille samalla porukalla, tällä kertaa mukaan liittyivät lisäksi sheltit Tuisku ja Haiku, kun ystäväni tuli kyläilemään tänne Kuopioon. Nelikuinen Haiku oli aluksi vähän ihmeissään viiden muun koiran laumasta, mutta lopulta aikansa sivusta seurattuaan lämpeni leikkimään isompien kanssa. Ludon mielestä Haiku oli varsin ihana tapaus, ja Ludo oli jatkuvasti haastamassa Haikua leikkimään. :D



Maanantaina meillä oli pentukurssin toinen teoriakerta, jolla käytiin läpi koirankoulutuksen perusasioita ja ongelmatilanteita, kuten toisten koirien ohittamista. Tuntui, että teoriaosuudessa ei juurikaan tullut uutta tietoa, mutta tälläkin kertaa mielestäni osuuden parasta antia olivat käytännön kokemukset, joita kouluttajat kertoivat. Niistä sai hyvin vinkkejä, miten erilaiset tilanteet pitäisi kohdata ja mitä ainakaan ei kannata tehdä.




Alkuviikosta treenasimme ystäväni ja Islan kanssa ohitustilanteita ulkona kentällä. Ludolla on ollut hankalaa ohittaa toisia koiria, sillä se tahtoo vetää kierrokset jo siitä, että se näkee lenkillä toisen koiran. Tämän eteen on yritetty tehdä töitä, mutta edelleen tuntuu, että pennulta on korvat ihan hukassa tällaisissa tilanteissa. Lähdimme siis ystäväni kanssa asioikseen treenaamaan työskentelyä toisen koiran lähistöllä. Tapansa mukaan Ludo innostui valtavasti jo siitä, kun lähestyimme kenttää, jolla tavallisesti koiraporukalla näemme. Innostusta lisäsi vielä se, että ystäväni oli ennättänyt Islan kanssa kentälle ennen meitä. Lopulta Ludo kuitenkin malttoi rauhoittua ja keskittyä minun kanssani tekemiseen, kun sitä tarpeeksi pitkään treenattiin, eikä toisen koiran huomioimisesta ollut mitään hyötyä. Lopuksi koirat pääsivät leikkimään keskenään ja rallailemaan pitkin kenttää vapaana.


Kaikki postauksen kuvat © Laura L. - Kiitokset aivan mahtavan upeista kuvista ja luvasta niiden käyttöön! :)