sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Toinen tapaaminen

Lähdimme katsomaan pentuja toiseen kertaan juhannussunnuntaina. Vähän mietitytti, että onko ajankohta sopiva, ettei pilata kasvattajan juhannussuunnitelmia. Kasvattajalle päivä kävi kuitenkin oikein hyvin, sillä juhannus kuulemma oli vain mennyt pentujen kanssa touhutessa.


Viisiviikkoiset pennut ja Mila olivat heti ovella vastassa, hyvä kun sisälle päästiin. Pennut olivat juuri heränneet päiväunilta ja ne pääsivät heti ulos. Ihan hurjasti pentuset on kyllä kasvaneet kahdessa viikossa! Pennut leikkivät pihalla ja jahtasivat toisiaan. Välillä purtiin siskon korvaa ja näykittiin häntää. Välillä kellahdettiin painimaan. Meidän bläkkäripoika oli selvästi muita rauhallisempi tapaus ja alkuun se jäi sisälle vähäksi aikaa katsomaan, kun muut jo viipottivat ulkona. Kyllä se leikki ja oli utelias kuitenkin. Syliin bläkkäri pääsi pariin kertaan ja malttoi siinä yllättävän rauhallisesti siliteltävänä olla. Hampaita vähän näytettiin ja sormia maisteltiin, mutta aika maltillisesti verrattuna muihin pentuihin. Kermapoika oli edelleen pentueen rohkelikko, mutta ei ehkä erottunut enää niin selvästi muista. Se olisi syönyt vaikka koko käden hurjalla pienellä kidallaan! :D Soopelit ja bläkkärityttö olivat selvästi vilkastuneet viime kerrasta.

Bläkkärityttö ja meidän bläkkäripoika

Söpöilijä

Mila-emä
Edellisenä päivänä pentujen vieraana oli käynyt iso labradorinnoutaja. Vähän aikaa pennut olivat kuulemma sitä ihmetelleet, mutta sitten eivät olleet moksiskaan isosta koiratuttavuudesta. Naapurin kissaankin ne olivat päässet tutustumaan, mutta eivät vielä olleet ymmärtäneet sen päälle. Kissa tosin oli tajunnut, että koiria ne pienetkin on ja nostanut karvat pystyyn. Naapurin lapset kävivät koiria moikkaamassa meidän vierailumme aikana, aidan läpi tosin vain. Lapset osaavat kuulemma nätisti pentuja käsitellä ja välillä pääsevät pihan aitaukseen pentuja katsomaan. Hyvä vaan, niin tottuupahan meidänkin pentu lapsiin, kun ei meillä kovin lapsiperheitä kavereista vielä löydy.

Bläkkäripoika
Pennut ottivat torkut välillä. Kerma päätyi kasvattajan syliin nukkumaan ja muut käpertyivät siihen jalkojen juureen. Bläkkäripoika asettautui mieheni jalkoihin oikein mukavaan luolaan nukkumaan. Torkkujen jälkeen leikittiin taas ja pennut saivat ruokaa. Kupissa niillä oli tarjolla nappuloita ja kuivattuja pieniä muikkuja. Muikut kelpasivat oikein mainiosti, mutta nappuloille oltiin vähän ronkelimpia. Välillä Mila tuli imettämään pentuja ja maito vei voiton kaikista. :D Aika tasaisesti pennut söivät, eikä mikään erottunut joukosta rohmuna tai ujompana. Kaikilla näytti vuorotellen olevan tassut keskellä kuppia. :D Paras asento syödä, totta kai. Tällä hetkellä pennut syövät päivän aikaan pari kolme kertaa. Yöksi pennut myös saavat ruokaa. Viime kerralla oli ollut tarjolla muistaakseni kanaa ja piimää ainakin. Piimä- tai kermaviililautasen yli ei kuulemma yhtään haittaa tassutella. :D Nappuloiden nimeä kysyin ja yritin kovasti muistaa, että minkä merkkisiä ne oli. Veikkaisin, että Britcare ei olis ainakaan kovin kaukana. Pentupakkauksessa sitten tulee näitä samoja nappuloita mukana.

Kermapoika nukkui sylissäni ja poislähtiessä löysi vielä oikein hyvän nukkumapaikan. :D
Välillä pennut säikähtivät oikein kovasti, kun Mila ilmoitti kuuluvasti haukkumalla naapureiden ilmaantumisesta aidan taakse tai ohi ajavista rämisevistä pyöristä. Pienet pennut ryntäsivät salamannopeasti suojaan sisälle ja vasta houkuttelun jälkeen kipittivät taas pihalle. Bläkkäripentu jäi torkkumaan erittäin ergonomiseen asentoon pihatuolin ja seinän väliin, pyyhkeen päälle. Muut nukkuivat siellä täällä pihalla, mieheni ja kasvattajan jalkojen luona. Soopelit jäivät sisälle päiväunille. Torkkujen jälkeen kasvattaja kampasi Milan turkista pahimpia takkuja pois. Mila on vieläkin vaihtamassa turkkiaan ja siltä irtosi ihan kiitettävä pallo karvaa. Pennutkin pääsivät kammattaviksi ja eivät siitä ihmeemmin välittäneet. Pieni inahdus saattoi kuulua, jos kampa vähän jäi takkuun kiinni. Bläkkäripoika pyrki kasvattajan syliin ja päätyi myös kammattavaksi. Kovasti se yritti vastaan laittaa ja sormia maistella, mutta malttoi lopulta nätisti olla. Pentujen turkeissa on jo nyt huomattavissa aika isoja eroja. Soopeleilla on selvästi karkeampi ja paksumpi pentukarva. Bläkkärit ja kerma ovat hennompiturkkisia. Pentueen isällä kuulemma on aika muhkea turkki ja pennuille toivottavasti on odotettavissa samantapainen.

Bläkkäripoika pääsi kammattavaksi
Oli muuten jotenkin jännää, kun kasvattaja puhui bläkkäripojasta meidän pentuna. Jotenkin vieläkin on vähän epäuskoinen sen suhteen, että tuo pieni musta karvapallo on ihan oikeasti meille muuttamassa kolmen viikon päästä. Se on ihan oikeasti meillä ihan kohta! :D Jotenkin sen alkoi päivän mittaan vähitellen tajuamaan ja antoi itselleen luvan kiintyä pentuun. Ei vaan malttais odottaa, että pääsee puuhailemaan pienen kanssa. :)

Kasvattajan luona vierähti taas viitisen tuntia ja se tuntui menevän ihan hetkessä. Hyvillä, mutta haikeilla mielin jätimme pennut ja lähdimme kotimatkalle.

Pieni tuhisija

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Meille muuttaa bläkkäripoika!

Discile's Evinos. Kuva: Susanna Sistonen
Tänään saimme kasvattajalta viestiä pentujen luonteiden kehittymisestä. Viikko sitten, kun kävimme katsomassa pentuja, meitä kiinnostivat eniten bläkkäripoika ja soopelityttö. Toiveenamme oli saada perheeseemme rauhallinen, mutta silti touhukas ja motivoitavissa oleva pentu. Kerrostaloasuntomme asettaa omat rajoituksensa pennun ottamiselle, joten toivoimme mieluummin hiljaista kuin koko ajan äänessä olevaa tapausta. Kasvattajan mukaan bläkkäripoika oli kiltimpi ja rauhallisempi kuin soopelisiskonsa. Bläkkäripoika kuulemma leikkii nätisti lelulla, eikä turhaan käytä ääntänsä. Soopelityttö sen sijaan oli paljastunut melko topakaksi tapaukseksi ja se oli huomattavasti äänekkäämpi. 

Bläkkäripoika 3 viikkoa. Kuva: Susanna Sistonen
Kasvattaja suositti meille bläkkäripoikaa, sillä se olisi hänen mielestään sopivin meille tästä pentueesta. Mieheni kanssa pohdimme asiaa ja päätimme varata pennun, sillä luotimme kasvattajan mielipiteeseen ja bläkkäripoika kuulosti juuri meille sopivalta mittelinalulta.

Koko viikon pentuasia on pyörinyt mielessä vähän väliä, joten oli ihanaa saada varmistus sille, että meille ihan oikeasti on muuttamassa pieni pentu heinäkuun puolivälissä. Nyt pääsee kunnolla valmistautumaan pennun tuloon. Pääsimme muuten vaikuttamaan pennun viralliseen nimeen ja bläkkäripojastamme tulee Dischile’s Evinos. Ihana nimi. :) Kennelin E-pentue on nimetty eri maissa virtaavien jokien mukaan ja Evinos on joki Kreikassa.

E-pennut 4 viikkoa. Kuva: Susanna Sistonen

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Ensikohtaaminen pentujen kanssa

Kuva: Susanna Sistonen
Olimme yhteydessä kasvattajaan ja sovimme, että voisimme mennä katsomaan pentuja niiden ollessa kolmeviikkoisia. Pentujen kasvua ensimmäisten viikkojen aikana olimme päässeet seuraamaan kuvien välityksellä ja videoitakin kasvattaja oli kuvannut. Pitkän odotuksen jälkeen jo ajatus siitä, että näkisimme pennut oikeasti, oli huikea.

Lähdimme ajelemaan kohti Jyväskylää mieheni kanssa aikas aamusta, joskus puoli yhdentoista aikoihin. Matka meni minusta yllättävän nopeasti ja osauduimme kasvattajan luokse hyvin. Mila-mamma tuli heti ovelle vastaan tervehtimään iloisesti ja sitä rapsuteltiin aikamme. Sitten siirryimme makuuhuoneeseen, jonka nurkkaan oli laitettu pentuaitaus. Kolmeviikkoiset pennut näyttivät paljon pienemmiltä kuin näkemällämme videolla. Pennut olivat saaneet jauhelihaa ruuaksi ja sen jälkeen tyytyväisinä nukahtaneet lautasen päälle yhteen kasaan. Jauhelihaa oli vähän joka puolella ja Mila-emo pääsi syömään tähteet. Sen jälkeen pennut pääsivät ulos aitauksesta ja me mieheni kanssa pääsimme ihmettelemään pikkuisia.

Kermanvärinen poika. Kuva: Susanna Sistonen
Kermanvärinen pentu nukkui vielä tyytyväisenä, mutta muut pennut vähän virkistyivät ja lähtivät hiljakseen kävelemään ympäriinsä. Pennut olivat kuulemma ihan vasta siirtyneet kiinteää ruokaa maistelemaan, kun emon maito ei niille enää tahdo riittää yksistään. Kyseltiin kasvattajalta siinä kaikkea, mitä mieleen tuli ja juteltiin pentujen väreistä ja luonteista. Kasvattajan mukaan blackt&tan-väristen pojan ja tytön valkoiset merkit tulevat pysymään ainakin osittain. Soopelit on puhdasvärisiä, mutta kermanvärinen poika saattaa muuttua kirjavaksi, mutta ei luultavasti. Kermapoika oli osoittautunut äänekkäimmäksi ja vilkkaimmaksi, joten kerrostalo ei olisi sille paras paikka asua. Muista pennuista soopelit vaikuttivat rauhallisimmilta ja bläkkärit olivat vähän vilkkaampia, mutta melko rauhallisia nekin.

Pennut maitobaarilla. Kuva: Susanna Sistonen
Kun olimme jonkin aikaa pentuja ihmetelleet ja silitelleet makuuhuoneessa, ne ottivat pienet torkut sängyn alla. Sen jälkeen pennut yritettiin siirtää eteiseen lähelle keittiötä. Silloin alkoi ihan valtava ryhmävalitus ja pennut mönkivät joka suuntaan. Lopulta ne laitettiin takaisin pentulaatikkoon ja joimme teetä pentujen nukkuessa. Kasvattajalta tuli kyseltyä aika paljon kysymyksiä esimerkiksi kynsien leikkuusta, turkinhoidosta, ruuasta ja puruluista sekä koiran kuljetuksesta autossa.

Kun pennut taas heräilivät, menimme niitä vielä kertaalleen katsomaan. Tällä kertaa pennut olivat vaan pentulaatikossa, eikä vapaana. Bläkkärityttö piti kovaa ääntä ja ulvoi. Lopulta se sai muutkin mukaansa ja pennut möngersivät ympäri laatikkoa ääntelehtien. Lopulta osa nukahti. Soopelit ja bläkkärit kuulemma tykkäävät nukkua vierekkäin, mutta kerma jää vähän yksikseen. Lopulta muut nukkui jo, mutta bläkkärityttö piti edelleen ääntä. Ei se yleensä kuulemma niin äänekäs ole. Se sai muitakin pentuja vielä ääntelyyn mukaan, yksikin oli jo puoliunessa, mutta vinkui silti. Vihdoin kaikki pennut nukkuivat ja me päätimme lähteä ajelemaan kohti kotia. Kasvattajan luona vierähti mukavat viisi tuntia ihan huomaamatta, toivottavasti ei oltu vaivaksi asti. :)

Päivän aikana moni kysymys sai vastauksia, mutta silti pää tuntui olevan edelleen ihan pyörällä kaikesta. Ei vielä mieheni kanssa osattu päättää, mikä pennuista olisi meille sopivin. Joku niistä pienistä palleroista meille kuitenkin heinäkuussa muuttaa. Kasvattajan kanssa sovittiin, että seuraillaan pentujen luonteiden kehittymistä ja katsotaan sitten, mikä pentu meille tulee. Kuulemma jo viikon päästä luonteista tietää vähän lisää.

Soopelityttö ja bläkkäripoika. Kuva: Susanna Sistonen

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Pentuhaaveita

En enää tarkalleen muista, miten ja milloin aloimme mieheni kanssa puhua koiran ottamisesta. Muistan vaan jonkun pitkän automatkan, jonka aikana asiasta puhuimme. Lopulta päädyimme siihen, että meillä ehkä jonakin päivänä on kaksi koiraa tassuttelemassa. :D Omasta koirasta olen haaveillut aina lapsesta lähtien. Aiemmin on tuntunut, että elämäntilanne ei ole ollut riittävän vakiintunut koiran ottamiseen. Nyt tuntuu, että kaikki peruspalikat alkavat jokseenkin olla kohdillaan ja koira olisi tervetullut lisäys perheeseen. Mieheni oli samoilla linjoilla kanssani. Koira-asiasta kävimme pitkiä keskusteluja, pohdimme asiaa joka kantilta ja päädyimme siihen, että olemme valmiita koiran ottamiseen. Kummallakaan omaa koiraa ei ole aiemmin ollut, joten paljon uutta opittavaa on tiedossa, mutta olemme valmiita sen kohtaamaan ja tekemään töitä koiran eteen. Niin paljon positiivista koira kuitenkin tuo arkeen.

Kun tutustuimme mittelspitz-rotuun, se kolahti aivan välittömästi. Se vaikutti juuri siltä, mitä koiralta halusimme: iloinen ja seurallinen luonne, helppo koulutettavuus, juuri sopiva koko koti- ja harrastuskoiraksi. Yksi iso syy, miksi päädyimme juuri mittelspitziin, on rodun terveystilanne. Mittelspitz on perusterve rotu, eikä sitä ole jalostettu liian pitkälle. Lisäksi mittelspitz näyttää mielestämme erityisen kauniilta ja turkki on upea, mutta kuitenkin suhteellisen helppohoitoinen.

Halusimme perheeseemme koiran, jonka kanssa voisi harrastaa agilityä ja tokoa ihan omaksi iloksi ja koiran motivoimiseksi, ei niinkään kilpailumielessä. Toivoimme koirasta seuraa myös lenkkipoluille ja sohvannurkkaan. Näyttelyt eivät harrastusmielessä kiinnosta, mutta muutamassa näyttelyssä voisimme koiran kanssa pyörähtää, jotta kasvattaja saa tietoa kasvatistaan jalostustyötä ajatellen.

Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että tämä kesä olisi meille sopiva koiran ottoajankohta. Kerrankin olemme molemmat kotona lomalla ja meillä olisi paljon aikaa keskittyä pennun kouluttamiseen. Mittelspitzien kasvattajia tutkimme ahkerasti ja huomasimme, että Jyväskylässä sijaitsevaan kennel Dischile’siin oli tulossa pentuja toukokuussa. Jotenkin tämä kasvattaja kolahti ihan heti, nettisivut olivat huolella tehdyt ja toiminnasta sai hyvän ja luotettavan kuvan. Lisäksi vain kahden tunnin ajomatka Jyväskylään oli etu, jotta pentuja voisi käydä useampaan kertaan katsomassa etukäteen. Päädyimme laittamaan kasvattajalle viestiä ja kyselemään tarkemmin tulevasta pentueesta. Pentueen emän ja isän luoteet vaikuttivat juuri siltä, mitä olimme hakemassa. Pentue alkoi kiinnostaa entistä enemmän ja jäimme odottelemaan pentujen syntymistä.

Mila synnytti perjantaina 17.5. viisi pentua, kolme poikaa (kerma, soopeli ja tumma) ja kaksi tyttöä (soopeli ja tumma). Tummien pentujen väristä ei heti osannut sanoa, minkä värisiä niistä tulee isompina. Pentujen hieman kasvettua näistä alkoi paljastua black&tan-värisiä. Sovimme kasvattajan kanssa, että tulemme katsomaan pentuja, kunhan ne vähän kasvavat ja luonteista pystyy sanomaan jotain. Jännittävä odotus oli alkanut.

Vastasyntyneet pennut. Kuva: Susanna Sistonen
Ylpeä äitikoira ja 3 vuorokauden ikäiset pennut. Kuva: Susanna Sistonen
Kuva: Susanna Sistonen
Yhdessä läjässä, pennut 3 vrk. Kuva: Susanna Sistonen