torstai 25. heinäkuuta 2013

Koirakavereiden luona kylässä

Tänään taas jatkettiin kynsienleikkuun treenaamista ja se sujui taas ihan mallikkaasti. Enää yhden tassun kynnet leikkaamatta, jeij! :D Ludo ei kyllä kovin tykkää leikkuupuuhista, mutta namien ja hurjien kehujen avulla sen saa onneksi pysymään rentona sylissä, jotta kynsien leikkaaminen onnistuu.

Löysin hassun paikan kirjahyllystä! :D
Illalla käytiin taas Mustissa ja Mirrissä mittaamassa Ludon paino. Vaaka näytti tällä kertaa noin 3,1 kg eli painoa on tullut lisää 400 g viikon aikana. Ihan mukavasti, mutta silti pikku pentu tuntuu vähän hoikanlaiselta kylkiluiden päältä tunnusteltuna. Samaa sanoi ystäväni. Ludon ruokamäärää on hieman lisätty viimeviikkoisesta. Nyt se saa reilu puoli desiä nappuloita kerralla, kolmesti päivässä ja lisäksi vaihtelevasti raejuustoa, kermaviiliä, jauhelihaa tai märkäruokaa. Näiden lisäksi palkkaherkkuja kuluu jonkin verran päivän mittaan. Välillä Ludo jättää osan nappuloista syömättä, muut lisukkeet se syö saman tien. Pentu kyllä syö oikein hyvällä ruokahalulla, mutta aina se ei vaan jaksa kaikkea kerralla.

Eläinkaupasta matka jatkui ystäväni luokse ja Ludo pääsi leikkimään pihalla Islan ja Riimin kanssa. Isla oli taas innoissaan, mutta aikuinen sheltti Riimi suhtautui vähän epäillen pentuun. Ensiksi käytiin vähän metsäpolulla tassuttelemassa ja Ludo pääsi metsään ensimmäistä kertaa. Oikein hyvin pikku pentu pärjäsi polulla, puiden juurten ja kivien yli pomppien. Mukavaa tasapainoharjoitusta. Islan mukana Ludo myös uskaltautui tutkimaan erilaisia paikkoja.

Metsäpolulla kävelyn jälkeen jäimme nurmikolle istuskelemaan ja koirat saivat leikkiä vapaana vieressä. Isla ja Ludo juoksivat taas hurjaa vauhtia ympäriinsä pihalla, välillä Riimi tuli perässä ja paimensi pentua. Vähän ajan kuluttua seuraan liittyi kolmas sheltti Nalle, joka asuu ihan ystäväni naapurissa. Nalle oli Ludon mielestä vähän jännä, se kun on aika iso sheltiksi. Nallen mennessä maahan Ludo kuitenkin alkoi vähitellen leikkiä myös sen kanssa ja suurta hupia oli Nallen hihnan natustaminen. :D Lopulta kaikki koirat juoksivat ja leikkivät keskenään, niillä oli oikein kivaa keskenään. Ludon alkaessa väsyä suuntasimme kotiin päin.

Tällä reissulla tuli myös harjoiteltua autossa oloa pennun kanssa. Menomatkalla Mustiin ja Mirriin Ludo ei oikein malttanut rauhoittua, mutta matkalla ystäväni luokse se alkoi jo makoilla jalkatilassa. Kotimatkalla pikku pentu oli jo ihan väsyksissä ja rauhoittui nopeasti lepäilemään.

Leikkien jälkeen uni maittoi.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kaksi vierasta


Ihan aamusta lapsuudenystäväni tuli käymään ja katsomaan uutta perheenjäsentämme. Ludo oli taas aivan innoissaan vieraasta ja häntä vispasi hurjasti. :D Ystävälläni on itsellään kohta kaksivuotias chihuhua ja lapsuudenperheessään hänellä oli beagle, jonka kanssa tuli oltua aikoinaan paljon tekemissä. Ludo kuulemma on jo nyt isompi kuin kaverini chihu. :D Oikein hyvin leikit sujuivat uuden ihmisen kanssa, välillä vaan pentu meinasi maistella vieraan housuja.


Tämän päivän aikana otimme tehotreeniin kynsienleikkuun. Sitä on kyllä joka päivä vähitellen harjoiteltu, mutta tänään päästiin siihen asti, että kynsiä myös oikeasti saatiin leikattua. Totesimme, että ainakin tällä hetkellä paras asento kynsienleikkuulle on se, että toinen pitää pentua sylissään selällään niin, ettei se pääse ponnistamaan takajaloillaan pois. Toinen leikkaa samalla kynnet ja palkkaa koiraa. Tänään saatiin aamusta leikattua toisen etutassun kynnet ja illalla toisen. Varsin menestyksekäs päivä siis tämän osalta. :D Kynsien leikkuuta on tullut stressattua ehkä vähän liikaakin ja oli kyllä helpotus huomata, että nyt se alkaa lopulta sujua.


Illalla meille tuli käymään mieheni kaveri, jolla sattui olemaan päällään pitkä hame. Ludon mielestä hameen helmassa roikkuminen olisi ollut vallan hauskaa. Onneksi purentainto saatiin ohjattua sorsaan ja muihin sallittuihin leluihin. Vieras oli aivan ihastunut pentuun ja meinasi hameen helmoissaan ottaa pennun kotiinsa mukaan. :D Ludo sai paljon kehuja reippaudestaan ja valloittavasta ilmeestään.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Kongin arvoitus ja retki lammelle


Aamulla Ludo sai ensimmäisen kerran kongin leikkeihinsä. Täytettiin kongi raejuustolla ja herkkuraksuilla, ne pysyivätkin yllättävän hyvin lelun sisällä. Ludo tajusi kongin idean melko pian, mutta silti se sai tehdä kovasti töitä saadakseen herkkuja ulos. Puolisen tuntia pikku koira jaksoi uuden lelun kanssa touhuta ja se näytti tykkäävän kongista kovasti, kun se vielä välillä pyöri karkuun ja pentu innostui jahtaamaan lelua. :D


Päivällä kävimme Ludon kanssa läheisen lammen rannassa pienellä kävelyllä, osan matkasta pentu matkusti turvallisesti sylissä ja katseli sieltä tyytyväisenä. Matkalla lammelle näimme leikkiviä lapsia, joita pentu jäi vähäksi aikaa ihmettelemään. Lammella käytiin vedenrajassa ja Ludo uskaltautui jopa kahlaamaan vedessä parin askeleen verran. Vesi oli aika jännää ja pentu läträsi ihan innoissaan. Samalla se tuli pyörineeksi rantahietikolla ja oli sen näköinenkin pois lähtiessä. :D Ludo kyllä keräsi ihasteluja vaikka kuinka kävelymme aikana, tosin ennen hiekassa pyörimistään. Oikein reippaasti se kyllä tassutteli ja nuuski uusia paikkoja.


"Haluan tuonne tutkimaan!"


Pieni läträäjä :D
Illalla pyörähdin match show’ssa katselemassa, kun sellainen ihan kotikulmilla järjestettiin. Sattumalta ystäväni oli siellä myös paikalla Islan kanssa. :) He pärjäsivät oikein mallikkaasti pentukehässä ja Isla sai mukavasti kerrytettyä kokemusta näyttelyitä varten. Paikalla ei harmikseni ollut yhtään mitteliä, pari kleinia ja pommia sen sijaan tuli bongattua.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Leikin riemua

Ludon kanssa treenattiin tänään täällä-pyyntöä, jolla on tarkoitus saada koiraan katsekontakti. Välillä pyyntö toimii hyvin, mutta välillä pennulta korvat ovat ihan hukassa. Tätä pitää kyllä harjoitella kovasti niin, että se toimisi varmasti sisällä ja sitten lähdetään vahvistamaan käskyä ulkonakin. Ludo kyllä luonnostaankin tuijottelee meitä paljon silmiin, vielä pitäisi vaan saada se katse löytymään pyydettäessä.

Ludo ja Isla
Illalla Ludo sai taas vieraakseen Isla-sheltin, kun ystäväni tuli miehensä kanssa käymään meillä. Koirat tervehtivät toisiaan taas varsin riehakkaasti ja Ludo oli ihan innoissaan koirakaverista. Tällä kertaa koirat löysivät yhteisen kielen melko nopeasti ja alkoivat leikkiä yhdessä. Isla yritti hammaspainia pennun kanssa, mutta Ludo vaan läimi sitä tassuilla ymmärtämättä leikin ideaa. :D Vähitellen se tajusi, mitä toinen yrittää ja leikkiminen helpottui. Isla olisi selvästi halunnut leikkiä vauhdikkaampia leikkejä ja juoksennella pennun kanssa, mutta ahtaassa keittiössä neljän ihmisen istuessa lattialla se ei oikein onnistunut. Jonkin aikaa istuskelimme sisällä koirien leikkiessä ja sitten lähdimme pihalle.




Hammaspainia
Ulkona Ludo innostui heti juoksemaan Islan perässä ja vauhtia riitti vaikka kuinka. Ludo oli aluksi pitkässä hihnassa kiinni, mutta se osoittautui varsin hankalaksi, kun pentu juoksi puiden ympäri. :D Päästettiin Ludo vapaaksi, kun se kuitenkin näytti pysyvän melko lähellä meitä ja pihalla ei muita näkynyt. Koirat juoksivat hurjaa vauhtia, Ludo Islan perässä. Niillä näytti olevan niin kivaa. :) Selvästi Ludoa kuitenkin ärsytti, kun se ei saanut Islaa kiinni, joten se päätyi haukkumaan ja juoksemaan isomman perässä. Ludo väsähti melko nopeasti ja välillä se kävi jaloissa makaamassa ja kirmasi taas menemään Islan mukana. Sisälle palattuamme pikku koira oli ihan väsyksissä ja nukahti melkein heti.







Tänään lopulta tuli ostettua lisää kompostiverkkoa, jotta saadaan paremmin aidattua eteisestä pennulle turvallinen tila yksinoloharjoituksia varten. Aluksi ajattelimme pitää pentua keittiössä ja eteisessä yksinollessa, mutta kun pennun innostus purra kaikkea mahdollista tuli selväksi, päätimme hieman pienentää tilaa. Eteisessä ei nimittäin oikein ole mitään, mitä pentu pääsisi järsimään, mutta keittiössä sen sijaan on kaikkea mielenkiintoista, kuten pöydänjalat ja pari herkullista lattialistaa. Harjoittelimme taas tänään yksinoloa laittamalla pennun hetkeksi aidattuun tilaan toisen meistä jäädessä aina aidan taakse näkyville. Pentu sai puruluita ja leluja seurakseen, ja se malttoikin aika hyvin jäädä hetkeksi itsekseen. Yksinoloa pitää kyllä alkaa erityisesti treenata, sillä tällä hetkellä olemme molemmat kesälomalla ja pentu on lähes koko ajan jommankumman kanssa. Ludo viihtyy parhaiten seurassa ja yleensä hakeutuu jalkoihin tai johonkin ihan lähelle nukkumaan. Välillä se tosin saattaa leikkiä itsekseen lelulla tai jäystää puruluuta, mutta tällöinkin se yleensä on samassa huoneessa meidän kanssamme.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Koiravieras

Puolen päivän jälkeen meille tuli kylään sama ystäväni kuin eilen illalla, mutta tällä kertaa hän otti mukaansa 8 kuukauden ikäisen shelttipentunsa Islan. Ludo ryntäsi innolla katsomaan uutta koirakaveria ja säntäili sinne tänne Islan ympärillä häntä ihan mahdottomasti vispaten. Isla ei ihan ymmärtänyt pennun päälle ja sitä ihmetytti, että mikä ihme tuo on ja mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Shelttipentu ei kuulemma näin pieniä pentuja ole paljoa nähnyt ja eri rotukin saattoi aiheuttaa ihmetystä. Ludo yritti kovasti leikkiä Islan kanssa, jahtasi, loikki ympärillä ja pomppi sylistä syliin. Välillä shelttiin tutustuttiin tassulla kuonolle läimimällä tai hampailla näykkimällä. Isla ei ihan hirveästi pennun leikkiyrityksistä innostunut ja välillä näytti hampaita, kun Ludo tuli liian lähelle tai yritti laittaa tassujaan sen selän päälle. Hyvää kurinpalautusta pennulle. :D Kerrankin joku sanoo sille koirakielellä vähän vastaan ja hillitsee liikaa intoilua. Hetken touhuamisen jälkeen koirilla alkoivat yhteisen kielen alkeet löytymään ja ne vähän leikkivätkin yhdessä. Ainakin pallon jahtaaminen onnistui ja sorsalelua retuuteltiin. Kun Ludo enimmältä innostukseltaan rauhoittui, koirat pääsivät myös haistelemaan toisiaan ja tutustumaan vähän paremmin.


Ystäväni toi mukanaan oman pentunsa luoksetuloharjoituksissa käyttämänsä pitkän liean, joka on saatu purkamalla fleksistä naru pois. Tätä pitkää narua ajattelimme käyttää, kun opettelemme Ludon kanssa vapaana olemista ja luoksetuloa. Illalla uusi hihna pääsikin käyttöön ja pennun mielestä oli valtavan ihanaa napata suuhun hihnan kangasosa ja retuuttaa sitä mukanaan. Melkein meni nappiin idea siitä, että ohut naru olisi lähes huomaamaton pennun temmeltäessä. :D Ludon kanssa on jo alkuviikosta asti harjoiteltu tule-käskyä niin sisällä kuin ulkona. Nyt se alkaa toimia jo lähes aina, vaikka pikku koira olisikin haistelemassa jotain pihalla. Hyvin Ludo myös seuraa mukana ulkona.

Tavallisen hihnan kanssa on alettu opetella hihnakäyttäymistä eli tällä hetkellä sitä, että vetämällä hihnassa ei pääse eteenpäin. Kun hihna on löysällä, matka taas jatkuu. Illalla käytiin Ludon kanssa ulkoilemassa vähän pidemmällä ja ihmeteltiin isommalla tiellä meneviä autoja. Ludoa eivät autot yhtään jaksaneet kiinnostaa, se ei niistä välittänyt, vaikka autoja meni paljon aika läheltä. Vastaantulevia ja ohimeneviä ihmisiä se sen sijaan saattoi hetkeksi jäädä tuijottamaan. Samoin ohitse menevät koirat saavat Ludon tuijottamaan pitkään ja välillä jopa haukahtamaan. Jatkossa on tarkoitus harjoitella katsekontaktin ottamista, jotta huomion itseen kiinnittämällä ihmisten ja koirien ohittaminen olisi helpompaa.


Aamulla Ludo sai ensimmäistä kertaa pentupakkauksesta löytynyttä märkäruokaa, jossa oli kanaa, possua ja riisiä. Sen maha meni siitä vähän sekaisin, mutta rauhoittui onneksi iltaa kohti. Pitää jatkossa yrittää vähitellen totuttaa pentu tuohonkin ruokaan, kun sitä se varmaan ei ennen ole saanut. Nyt märkäruokaa tuli annettua kerralla liikaa ja pienen maha ei siitä tykännyt.

Illemmalla Ludo sai ihmeellisen haukkukohtauksen. Mieheni istuskeli keittiössä ja Ludo makasi rauhallisena vieressä lattialla, kun se yhtäkkiä alkoi haukkua ja murista tuijottaen johonkin uuniin suuntaan. Kohtausta jatkui ihan hetken ja se loppui yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin, jonka jälkeen pentu makoili lattialla ihan rentona, melkein nukahtaen. Mitä ihmettä tapahtui? Yritimme tuijotella samaan suuntaan kuin Ludo haukkuessaan ja ainut selitys, minkä keksimme oli se, että koira näki uunin luukusta heijastuksena jotain. Tämä herätti sen vahtivietin ja kohde hävisi, kun koira siirtyi vähän syrjempään ja vahtimistarve meni ohi. Ihme tapaus. :D

Illan naurut aiheutti se, kun Ludon syödessä nappuloita yksi raksu eksyi vahingossa juomakuppiin. Pentu läträsi tassulla kupissa, yritti juomalla saada raksua ja välillä työnsi kuononsa veden alle saaden aikaan hassuja ääniä. :D Lopulta uurastus palkittiin ja Ludo sai metsästettyä nappulan vedestä.


lauantai 20. heinäkuuta 2013

Kynsienleikkuuhaaste ja ystävä kylässä

Aamusta yritimme leikata Ludon kynsiä, vähän huonolla menestyksellä. Pieni koira kyllä malttaa oikein nätisti olla sylissä ja antaa koskea tassuja, mutta omistajilta tuntuu osaaminen loppuvan kesken. Pari kynttä saatiin leikattua, mutta yhdestä tuli napsaistua vähän liikaa pois ja verta alkoi vuotaa. Ludo vinkaisi kovasti sen kynnen kohdalla, joten tuntui varmaan aika ikävältä. Pentu pidettiin kuitenkin sylissä niin pitkään, että se rauhoittui ja sitten se vasta pääsi pois kehujen ja namien saattelemana. Toivottavasti ei jäänyt ihan hirveitä traumoja kynsienleikkuusta. Pitää myöhemmin yrittää uudelleen ja vähitellen totuttaa pentua kynsisaksiin. Lisäksi totesimme, että meillä on ihan liian isot kynsisakset pienen pennun kynsille. Pitää käydä ostamassa uudet pienemmät lähiaikoina.


Päivän aikana totutimme Ludoa siihen, että joka kerta ulos mentäessä meistä molemmat eivät välttämättä lähde mukaan. Tähän mennessä lähes jokainen ulkoilutusreissu on tehty kahdestaan. Ekoilla kerroilla yhden omistajan ulkoiluttaessa Ludo selvästi huomasi, että nyt on jotain erilaista ja lähti vetämään kotiin päin. Ei auttanut muu kuin kantaa pikku pentu takaisin nurmikolle ja rohkaista tutkimaan paikkoja. Kyllä se lopulta tajusi, että voihan täällä pihalla näinkin olla, ettei koko lauma ole aina koossa. Lähdimme sitten tutkimaan pennun kanssa vähän erilaisia paikkoja talon lähellä ja Ludo nuuskutteli ihan innoissaan nenä maassa kiinni. Ulkoilun aikana polkupyöriä meni aika läheltä pentua, mutta Ludo ei niistä yhtään välittänyt. Välillä se saattoi jäädä tuijottamaan hetkeksi pyörän perään, mutta sitten mielenkiinto olikin jo muualla.

Kaverini sylissä
Illalla meillä tuli käymään ystäväni, jolla on pitkä koirakokemus ja kolme shetlanninlammaskoiraa itsellään. Ludo otti vieraan vastaan oikein innoissaan ja oli heti sylissä tutustumassa uuteen ihmiseen. Hampaillaan se yritti tarttua kaikkeen, mistä kiinni sai. :D Leluilla leikkiminen kuitenkin lopulta voitti. Illan aikana tuli juteltua paljon koira-asiaa ja kyseltyjä vinkkejä pienen pennun kouluttamiseen ja tapakasvatukseen. Ahdistus kynsien leikkaamisestakin helpotti, kun ystäväni totesi, että Ludon kynnet eivät vielä ainakaan ihan liian pitkät ole ja rohkaisi totuttamaan pentua vähitellen sylissä olemiseen, tassujen tutkimiseen ja kynsisaksiin. Harjoitukset jatkuvat tämän osalta, vielä me ne kynnet joskus saadaan leikattua. :D Illan aikana käytiin myös yhdessä ulkoilemassa koko porukalla, minkä jälkeen Ludo oli ihan väsyksissä ja uni maittoi. Pentua alettiin totuttaa häkissä nukkumiseen, sillä tällä kertaa se kannettiin häkkiin nukkumaan ja sinne se nukahtikin pian. Kuljetushäkki on meillä asunnossa koko ajan ovi auki, jotta Ludo pääsee sinne tutkimaan ja nukkumaan halutessaan. Tähän mennessä se tosin ei ole aiemmin häkissä nukkunut, mutta sille on järjestetty siellä aarteenetsintää nameilla ja yritetty siten tehdä häkistä kivaa paikkaa pennulle.

Aarteenmetsästystä häkissä

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Ludo 9 viikkoa

Aamulla Ludo herätti vikinällään useaan otteeseen, ensimmäisen kerran klo 5.30 ja toisen kerran klo 6.50. Ludo yritti saada molemmilta huomiota hyppimällä sänkyä ja yöpöytää vasten. Lopulta se kuulosti rauhoittuneen, kun vikinä loppui. Mieheni sanoi herättyään, että Ludo oli pitkään vaan istunut ja katsellut sängyn vieressä ihan hiljaa, sillä toinen koira haukkui tosi pitkään jossain talon asunnoista.

Yleensä pentu on aamusta vilkas, mutta tänä aamuna se oli koko ajan jotenkin varautunut ja jopa haukahti kerran miehelleni, kun tämä tuli nurkan takaa yllättäen näkyviin. Toisen koiran haukunta vaan jatkui, joten laitoimme musiikkia soimaan, että se edes vähän peittäisi haukuntaääniä. Ludo kyllä söi normaalisti ja vähän leikkikin, mutta aika vaisusti. Sitä varmaan väsytti paljon, jos se kerran oli pitkään ollut valveilla ennen meidän heräämistä. Pentu nukahtikin sitten melko pian, kunhan oli ensin seuraillut aamutoimiamme.


Päivällä päätimme käydä Ludon kanssa Mustissa ja Mirrissä mittaamassa paino, kun tänään tuli 9 viikkoa täyteen. Samalla harjoiteltiin autossa matkustamista. Tälläkin kertaa pentu matkusti apukuskin jalkatilassa. Ensin vaan mentiin autoon ja totuteltiin jalkatilassa oloon niin, että auto ei ollut vielä käynnissä. Se näytti sujuvan hyvin, mutta auton äänikin oli vähän jännittävä pennun mielestä. Matkan aikana pieni ei millään olisi halunnut pysyä jalkatilassa, vaan nousi sieltä ja pyrki syliin. Kerta kerran jälkeen se vaan palautettiin alas ja palkattiin, kun oli nätisti alhaalla jalkatilassa. Kyllä se loppumatkaa kohti alkoi vähän rauhoittua.

Mustin ja Mirrin pihassa istuimme autossa vielä vähän aikaa ja yritimme tehdä siitä nameilla pennulle kivaa paikkaa. Kävimme vielä pihalla nurmikolla ja siellä Ludo lähti rohkeasti tutkimaan paikkoja, vaikka vierestä menee vilkasliikenteinen iso autotie. Se pääsi myös ihmettelemään konevuokrausfirman erilaisia työkoneita. Sitten menimme sisälle kauppaan ja punnitsemaan pentu. Ludo painoi nyt 2,7 kg. Kahdessa viikossa painoa on tullut lisää melkein 600 g. Aika tasaiselta näyttää kasvu, kun aiempina viikkoina painoa on tullut lisää viikon aikana 300–400 g. Mustin ja Mirrin myyjääkin käytiin moikkaamassa ja aika reippaasti Ludo häntä tervehti. Sitten sai vähän tassutella kaupassa ja tutustua uusiin hajuihin. Paluumatka autossa sujui paremmin kuin menomatka, pieni koira oli aika nätisti jalkatilassa ja natusti herkkupaloja. Reissun jälkeen uni voitti melko nopeasti, kunhan ensin oli ruokaa yritetty kerjätä. :D


Vähän huolestuttaa se, että pentu on ehtinyt napostella yhtä sun toista maasta. Sanomalehdistä se on repinyt ihan pieniä palasia, ulkona mutustanut ruohoa ja puun kaarnaa sekä jonkun marjan. Lisäksi se saattoi ehtiä naatustaa tupakantumpin jäämiä. Ei millään vaan joka kerta ehdi nappaamaan suusta sopimattomia juttuja pois ennen kuin Ludo on jo nielaissut ne. Toivottavasti maha kestää. Ärsyttää vaan, kun meidän kerrostalon pihassa on älytön määrä tupakan tumppeja, kuitteja ja muita roskia, jotka on niin ihania pennun mielestä. Purkkaa sentään vielä ei ole nähty nurmikolla. Pihalta löytyneitä banaaninkuoriakin Ludo ehti retuuttaa. :D

Vieraskoreus alkaa kyllä kaikota pennulta, siihen malliin se vetää hepuleita sisällä, iskee hampailla kiinni kaikkeen liikkuvaan ja järsii mitä ikinä kuonon kohdalle sattuu. Tänään on maisteltu mm. sohvapöytää, hiuksia, farkun lahkeita, kynnystä, verhoja ja punottua koria. Eilen yritimme sitruunamehua laittamalla suojella kynnyksen tiivistettä, mutta turhaan. Ludon mielestä sitruunamehu maistui vallan ihanalta ja se vaan nuoli kynnystä. :D Pitänee seuraavaksi harkita etikkaa, se vaan ihmisenkin nenään haisee niin pahalta. Puruintoa on kyllä pyritty ohjaamaan oikeaan suuntaan vaihtamalla väärä purukohde leluun tai purutikkuun. Aika hyvin se onneksi toimii ja Ludo yleensä natustaa paljon mieluummin näitä sallittuja juttuja.

Housunlahkeesta tehty lelu kelpaa Ludolle aivan yhtä hyvin kuin kaupan hienoudet.

Syli on paras paikka.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Sadesäätä ja ensimmäinen vieras

Tänään söimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa sohvalla pennun tulon jälkeen. Lautaset pidimme pennun ulottumattomissa ja pentu jätettiin ihan huomiotta, ja siitäkös se veti hirveät hepulit. Onneksi pentu oli jo väsyksissä, joten aika pian se kuitenkin rauhoittui jalkoihin mutustamaan purutikkua ja sitten nukkumaan. Paras paikka nukkua näyttäkin olevan sohvapöydän ja sohvan välinen kapea rako. :D Turvallista siellä ainakin on. Toinen hyvä paikka on sohvapöydän alimmalla hyllyllä niin, että vain takajalat vähän näkyvät.



Päivän aikaan pyöritettiin pyykinpesukone, mutta pentu ei varmaan edes huomannut sen ääniä. Imuriakin Ludolle esitettelimme. Aluksi se tuli rohkeasti tutkimaan uutta ilmestystä, mutta kun imuri hurahti käyntiin, pentu syöksyi parin metrin päähän pakoon. Turvamatkan päästä se kuitenkin katseli imuria ja ihmetteli sen hurinaa ja liikkumista. Imurin pois päältä mentyä pentu tuli vielä haistelemaan sitä kiinnostuneena. Illalla sateessa ulkoilun jälkeen ajattelimme esitellä pennulle myös hiustenkuivaajan. Rohkeasti Ludo tuli sitäkin tutkimaan, mutta hurina, lämmin ilma ja tuulenvire olivat vähän pelottavia, vaikka ne eivät pentua kohti suoraan osuneetkaan. Lopulta pentu kuitenkin uskaltautui ihan pöhisijän lähelle ja sai hurjat kehut ja namia palkakseen. On se vaan reipas pentu. :)

Säät eivät kyllä ole suosineet meitä, sillä juuri kun pentu meille tuli, ilmat viilenivät +10–14 asteeseen ja alkoi sateisempi ja tuulisempi keli. Koko alkukesä on ollut tosi lämmin ja aurinkoinen ja tietysti juuri nyt, kun ollaan paljon ulkona, on sadetta ja kylmää. Ludo ei kyllä paljoa sateesta välitä, aikalailla samalla tavalla se tutkii ulkona kuin poutasäälläkin. Tuulesta se ei sen sijaan yhtään tykkää. Nyt onkin tuullut niin kovaa, että tuuli melkein vie pienen pennun mennessään.

Sorsa on paras, pallokin on aikas kiva.
Illalla meillä kävi ensimmäinen vieras Ludon aikana. Mieheni kaveri tuli pentua katsomaan ja Ludo otti hänet oikein hyvin vastaan. Se oli heti eteisessä vastassa ja iloisesti tervehti tulijaa, eikä vieras yhtään pelottanut. Onneksi Ludo malttoi olla aika nätisti vieraan aikana, vähän saattoi lahjetta ja sukkia näykkiä. Ludo on muuten näiden parin päivän aikana oppinut istumaan pyynnöstä. Tämä toimi jopa vieraan ihmisen pyytämänä. Fiksu pikku musta. ;D

Tähän mennessä olemme yleensä kantaneet Ludon ulos ja takaisin sisälle. Illan viimeisellä lenkillä se kuitenkin tassutteli ihan itse talon alaovista sisään, hissiin ja sisälle asuntoomme. Ihan innoissaan pentu oli tutkimassa uusia paikkoja rapussa. Sitä ei näyttänyt jännittävän yhtään, eikä hissin lattiallakaan olo ollut yhtään pelottavaa.

Päivän aikaan pentu sai uudeksi leluksi sorsapehmon, jossa on vinku ja paksu nyöri pyrstönä. Sitä oli paketissa kehuttu ekstrakestäväksi, joten toivottavasti se kestää pennun käsittelyssä. Sorsa oli Ludon mielestä huippukiva ja sitä se retuuttikin ympäriinsä.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Musiikkia ja onnettomia sattumuksia

Yö meni yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin, kerran vain yön aikana kuulin vinkunaa. Aamulla ei taaskaan löytynyt lammikoita. Tällä kertaa ulos lähdimme niin ripeästi, ettei pentu ehtisi tehdä sisälle. Ulkoilutusreissu onnistuikin, sillä Ludo teki ulos ja sai hurjat kehut palkaksi.

Tänään totutimme Ludoa taas uusiin asioihin, kuten musiikkiin, telkkarin ääniin ja huuliharpun soittoon. Musiikkiin se jaksoi kiinnittää vähän aikaa huomiota, mutta tottui pian. Telkkarin ääniin se ei lainkaan reagoinut, on varmasti niihin kasvattajan luona tottunutkin. Huuliharppu oli vähän jännä ja pentu oli selvästi vähän hämmentynyt, kun kivan ihmisen luona kuuluu niin hassu ääni. :D

Pieni sylikoira
Päivän aikana teimme useaan otteeseen käsittelyharjoituksia, esittelimme kynsisaksia ja kampaa. Kynsisakset se meinasi syödä, mutta kampaaminen onnistui melko helposti. Ludo onkin käsittelyn suhteen varsin helppo pentu, sillä ulos mennessäkin se vaan katselee sylistä ihan rentona. Muutenkin pentu antaa tosi hyvin koskea itseään joka paikkaan ja antaa ottaa kiinni. Syliin Ludo on tulossa melkein joka kerta, kun lattialle istuu. Varsinkin purutikun natustaminen sylissä köllien on oikein kivaa. :)

Yksi ulkoilutusreissu päättyi hieman onnettomasti. Pihalle lähdimme melko kiireellä, kun pentu heräsi. Ulkona olimme varmaan parikymmentä minuuttia ja takaisin sisälle mennessä huomasimme, että kummallakaan ei ollut avaimia mukana! Pieni paniikki iski, sillä kummallakaan ei tietenkään ollut puhelinta mukana, sillä pihalla oli tarkoitus vain pikaisesti pyörähtää. Piti sitten lähteä naapuritaloon pimpottelemaan, josko kaveri sattuisi olemaan kotona. Eipä ollut. Sitten vaan kysyimme tuntemattomalta vastaantulevalta naiselta puhelinta lainaan ja onneksi hän hyvillä mielin sitä lainasi, että saimme soitettua taloyhtiön huoltomiehen päästämään meidät sisälle. Piti odotella pihalla vielä melkein puoli tuntia ennen kuin mies tuli. Siinä odotellessa pentu alkoi uikuttaa aika lailla. Ei oikein tiennyt, että mistä se johtuu. Kylmä, väsymys, tuuli, äänet? Yritettiin laittaa Ludo takin sisään, mutta se tärisi ja uikutti edelleen. Pakko oli vain odottaa, vaikka itsekin paleli. Onneksi ei sentään satanut ja pääsimme lopulta sisälle lämpimään.

Helppo käsiteltävä :D
Tuolla samalla ulkoilutusreissulla iso musta labradorinnoutaja pääsi yllättämään meidät. Ludo oli jo laskettu nurmikolle, kun kuusen takaa tuli yllättäen musta koira sitä nuuhkimaan. Koiran omistajan nähdessään mieheni onneksi huomasi ottaa ajoissa pennun syliin, sillä sitä pelotti toisen koiran äkillinen ilmestyminen. Vähän siinä sitten ihmeteltiin ja mustan koiran omistaja tuli pentua ystävällisesti tervehtimään, johon Ludo suhtautui varsin hyvin ja haisteli nätisti.

Tänään Ludo sai uudeksi leluksi pentupakkauksessa tulleen pienen oranssinukkaisen kumipallon. Siitä pentu kyllä tykkäsi kovasti! Huippukivaa on juosta pallon perässä ja kanniskella sitä suussa. Taitavasti Ludo osasi kaivaa pallon kirjahyllyn alta, kun pallo sinne sattui leikin tuoksinassa vierimään.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa

Ensimmäinen yö meni oikein hyvin, pari kertaa pentu herätti vinkunallaan. Yön aikana pentu ei ollut tehnyt tarpeitaan, mutta heti herättyä teki ennen kuin ehdimme ulos asti. Epäuskoisena etsimme koko asunto läpi lammikoita löytämättä.

Päivän aikana kävimme varmaan viisi kuusi kertaa pihalla ja kerta kerralta pentu vilkastui, kun se tottui ulkona oloon, pantaan ja uusiin ääniin ja hajuihin. Illalla se jo tutki innokkaasti uusia paikkoja pihalla. Pari kertaa onnistuimme lähtemään tarpeeksi nopeasti ulos ja Ludo teki tarpeensa pihalle. Sisälle se teki osittain paperille, osittain keskelle lattiaa. Välillä oli vain osa tassuista lehden päällä. Panta ahdisti kovasti ulkona ja sitä piti vähän rapsutella. Päätimme jättää pannan pennulle sisällä ollessakin, että Ludo tottuisi siihen paremmin. Sisällä se kuitenkin on vielä koko ajan jommankumman valvonnassa, joten vaaratilanteita ei pitäisi syntyä pannan kanssa.Yhdellä ulkoilutusreissulla pientä pentua luultiin lapinkoiraksi ja mummojoukko ihasteli sitä kovin paljon. He toivottivat myös onnea pienen kanssa elämiseen ja pitkää ikää.

Purutikku on herkkua. :)
Tänään ihmeteltiin kaikkia uusia asioita niin sisällä kuin ulkona. Astianpesukoneen pitämä hurina aiheutti pään kallistelua. Vähitellen pentu tottui ääniin, mutta sitten kone taas piti vähän erilaista ääntä ja sitä ihmeteltiin taas. Ulkona nähtiin lokkeja, pyöräilijöitä ja muita ihmisiä. Uusia ääniä Ludo vähän vierasti, mutta yllättävän vähän se kuitenkin reagoi esimerkiksi junien ääniin, vaikka junarata menee tästä ihan läheltä. Yhtäkkiä lähestyvä valkoinen koira puolestaan pelästytti pienen pennun, mutta sopivan etäisyyden päästä sitä pystyi kuitenkin tarkkailemaan omistajien jalkojen lähellä.

Päivä meni lähinnä pennun kanssa leikkiessä ja ulkona käydessä. Omaa aikaa vietettiin pennun nukkuessa. Hirveä vikinä kuului aina, kun jotain rapisi keittiössä. Vähitellen pentu alkoi tajuta, ettei kaikki rapina tarkoita ruuan saamista.  Muutenkin Ludo tuntui vikisevän aika paljon, varmaankin ikäväänsä. Vinkuminen kuitenkin väheni iltaa kohden.


Pentupakkauksessa tulleesta kalalelusta Ludo tykkää kovasti ja sitä se oppinut vinguttamaan. :D Pentupaketissa tuli lisäksi iso narulelu ja oranssi pallo, jotka ovat olleet pentujen leikeissä mukana kasvattajan luona. Lisäksi saimme pienemmän narulelun, purutikkuja, miniluita herkkupaloiksi, märkäruokaa ja kakkapusseja. Näiden lisäksi paketista löytyi isompi purutikku ja puruluu sekä pinkki ruokakuppi. Tuleekohan Ludolle identiteettikriisi, kun kuppi on vähän väärän värinen poikakoiralle. :D Oikein hyvin siitä ruoka on kyllä maistunut.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Pennun hakumatka

Viikonloppu hurahti Ilosaaressa musiikista nauttien ja tänään maanantaina kotiuduttiin Joensuusta puolen päivän aikoihin. Käytiin pikaisesti kaupassa ja syömässä, levähdettiin hetki ennen automatkaa. Lähdettiin ajelemaan kohti Jyväskylää puoli kolmen aikoihin. Yritettiin saada häkkiä kiinnitettyä auton takapenkille turvallisesti, mut se oli aika vaikeaa. Navigaattorikin meinasi unohtua siinä lähtöhässäkässä. Otettiin matkalle mukaan pyyhkeitä, vesikippo, pari pulloa vettä ja talouspaperia. Sää oli melko lämmin menomatkalla, joten ajateltiin, että pentua voisi tarvittaessa viilentää märillä pyyhkeillä.

Perillä Jyväskylässä oltiin varttia vailla viisi. Kasvattajan luona pennut tulivat heti moikkaamaan ovelle. Jäljellä oli enää meidän Ludo ja bläkkärityttö, Pikku-Piru. :D Muut pennut olivat lähteneet omiin koteihinsa viikonlopun aikana. Pennut olivat vieraista ihan innoissaan, eivätkä ujostelleet yhtään. Vähän aikaa leikittiin siinä eteisessä ja sitten mentiin pihalle. Ludo tykkäsi kovasti leikkiä vinkuvalla kalapehmolelulla. Sillä sitten leikittiin vetoleikkejä ja kyseltiin pentujen kuulumisia. Kasvattajan luona oli käynyt tuttuja koiria kylässä ja vilkas koikkeripentu oli ollut Ludolle kauhistus. Sen sijaan aikuiset rauhallisemmat koirat olivat olleet kivoja leikkikavereita. Bläkkärityttö teki lähempää tuttavuutta mieheni kanssa, nuoli naaman ja puri partaa, hiuksia ja silmälaseja. :D

Kun pennut alkoi väsähtää, siirryimme teelle sisälle. Kirjotimme kauppakirjat pennusta ja katselimme, mitä pentukansio sisältää. Eläinlääkärin tarkastuksessa oli kaikki ollut normaalia ja rekisteröintitodistuskin oli ehtinyt tulla. Kyselimme samalla ruuasta ja muusta pentuun liittyvästä. Pennut olivat kovasti tykänneet kilohailista ja kermaviiliä ne olivat usein saaneet yöksi. Tutkittiin lisäksi Oscarin jauhelihapaketteja, kun niitä voisi saada tehtaanmyymälästä Kuopiosta. Pennut eivät kuulemma aiemmin olleet olleet autokyydissä, joten vähän jännitti, miten ensimmäinen automatka sujuisi.

Ludo oli jo niin uninen, että päätettiin aika pikaisesti lähteä kotimatkalle. Kurkattiin pentukassiin ja napattiin se mukaan pentukansion kanssa. Kasvattaja laittoi Ludolle pannan, eikä pentu ollut siitä moksiskaan, vaikka ei ollut pantaan tottunut aiemmin. Sanottiin heipat bläkkärisiskolle ja niin Ludo lähti mieheni sylissä kohti autoa. Olo oli ihan epäuskoinen, siinä se meidän pieni pentu nyt oli.

Juuri ennen kotimatkaa Jyväskylässä. Jännää on.
Auton luona yritettiin pissitystä, tuloksetta. Ludo pääsi autossa apukuskin jalkatilaan, kun eihän sitä häkkiin raaskinut laittaa. Jonkin aikaa se oli ihan ihmeissään auton äänistä ja heilumisesta. Ludo vaan istui jalkatilassa ja välillä se yritti tulla syliin. Matkan edetessä se kuitenkin meni maaten ja varmaan nukkuikin. Onneksi sää oli viilentynyt aamuisesta, eikä autossa enää ollut tukalan kuuma. Kun matkaa oli jäljellä enää 10 minuuttia, pahoinvointi yllätti pienen pennun ja Ludo oksensi. Onneksi sentään osui muovimaton päälle. Voi pientä.

Kotipihassa käytiin pennun kanssa nurmikolla ihmettelemässä. Panta ja hihna ahdistivat kovasti ja niitä se rapsutteli välillä. Ulkona oli aika jännää, kun uusia ääniä kuului niin paljon. Sitten mentiin sisälle. Pentu kulki sylissä hississä ja ihmetteli vaan. Asunnossa pentu vähän aikaa ihmetteli paikallaan, mutta lähti sitten tutkimaan ja haistelemaan paikkoja. Vähän aikaa leikimme pennun kanssa ja kokeilimme, maistuisiko sille pentupakkauksesta löytyneet palkkaraksut. Hyvin näytti maistuvan. :) Sitten annoimme pennulle nappuloita ja se söi oikein hyvällä ruokahalulla. Vesikupinkin paikan se oppi nopeasti. Illan aikana laitoimme itsellemme ruokaa ja pentua kiinnosti kaikki rapiseva, mutta hyvin se kuitenkin malttoi rauhoittua. Väsytti varmasti paljon kaikkien uusien asioiden jäljeltä.

Käytimme pentua vielä pihalla, mutta edelleen se oli kovin jännää. Hyvin pentu kuitenkin liikkui hihnassa joka suuntaan, eikä vaan jähmettynyt paikoilleen. Ulkoilun jälkeen aloimme rauhoittua nukkumaan. Laitoimme pennulle toisen vesikupin lähelle petipaikkaa, joka on sängyn vieressä makuuhuoneessa. Annoimme Ludolle tutulta tuoksuvan lelun myös kaveriksi. Väsymys voitti nopeasti ja pentu malttoi hyvin rauhoittua nukkumaan. 

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Mikä nimeksi pennulle?

Pennun nimeä aloimme pohtia muistaakseni heti kesäkuun alussa. Silloin emme vielä tienneet, onko meille tulossa tyttö- vai poikapentu, joten listasimme nimiehdotuksia molemmille. Vaihtoehtoja kertyi kymmeniä erilaisia. Molemmat valitsivat toistensa listoilta omasta mielestään potentiaaliset nimivaihtoehdot, joista sitten alettiin karsia pois vähiten kelpaavia. Poikakoiralle nimiehdotuksina listallamme oli esimerkiksi Milo, Laku, Vega ja Dali. Tytölle vaihtoehdoiksi listasimme esimerkiksi Neran, Lulun ja Leian.

Kun selvisi, että meille tulee bläkkäripoika, nimiehdotusten laatiminen kävi siinä suhteessa helpommaksi, että tarvitsi enää miettiä vain poikakoiralle nimiä. Niitä vain tuntui jostain syystä olevan vaikeampi keksiä kuin tyttökoiran nimiä. Suosikkinimien lista eli moneen kertaan ja uusia nimiehdotuksia etsimme niin elokuvien, sarjojen ja pelien hahmoista kuin Kreikan mytologiasta. Mieheni olisi nimittäin halunnut koiran nimeen jonkinlaisen viittauksen, esimerkiksi Argos oli Odysseuksen uskollinen koira kreikkalaisessa mytologiassa. Minulle tärkeintä nimessä oli se, että se olisi mieluiten kaksitavuinen ja helposti käytettävissä arkipäivän tilanteissa. Toiveena oli myös, että nimen kirjoitusasua ei tarvitse selittää erikseen, vaan sen tajuaa heti nimen kuultuaan (esim. Luca/Luka). Eri nimivaihtoehtoja pyöriteltiin vaikka miten päin ja mietittiin niiden käytännöllisyyttä sekä sitä, miten ne sopisivat tulevalle pennulle.

Tällä viikolla joku ilta neuvottelimme vielä kerran pennun nimestä ja pohdimme jäljellä olevia vaihtoehtoja. Ludo-nimi oli koko ajan ollut listoilla ja se lopulta tuntui molemmista parhaalta ja näin valikoitui pennulle nimeksi. Sukutaulusta löytyy myös saman nimen kantaja ja latinaksi nimi tarkoittaa ”leikin”, joka mielestämme sopii touhukkaalle koiranalulle hyvin.

Dischile's Evinos "Ludo" 7 viikkoa


tiistai 9. heinäkuuta 2013

Ludon kasvukuvia

Ajattelin hieman koota yhteen kuvia Ludon kasvusta aivan vastasyntyneestä 7-viikkoiseksi asti. Kaikki kuvat ovat kasvattaja Susanna Sistosen ottamia. Suuret kiitokset hänelle, että saan käyttä kuvia blogissani! Kennel Dischile'sin omat sivut löytyvät täältä.

Vastasyntyneenä
Vastasyntyneenä Ludo näytti vielä mustalta.
Valkoista oli rinnassa, tassuissa ja hännän alla.
3 vuorokautta
3 vuorokautta
2 viikkoa vanha pikku tassuttelija
2 viikkoa ikää, black & tan -väritys alkaa jo erottua
3-viikkoisporeeraus
Soopelityttö ja bläkkäripoika 4 viikkoa
5 viikkoa
5-viikkoinen söpistelijä
Bläkkärityttö ja bläkkäripoika 6 viikkoa 
6-viikkoinen sylikoira
7 viikkoa vanhana vesi kiinnostaa pikku koiraa
7-viikkoinen Ludo