maanantai 21. lokakuuta 2013

Ensilumi


Viime viikonlopun vietimme Joensuun suunnalla ja juuri samalle viikonlopulle osui ensilumen sataminen. Matkaan lähdettiin onneksi hieman suunniteltua aiemmin, jotta perille päästiin turvallisesti kesärenkaista huolimatta. Ludo oli lumesta aivan ihmeissään, sillä kesäpentuna se ei ole vielä moista valkoista ihmetystä nähnyt. Hetken kummastelun jälkeen pentu kuitenkin huomasi, miten kivaa lumessa on leikkiä. 


Ludolle heitettiin frisbeetä pihalla ja oikein taitavasti pikkukoira kävi sen noutamassa. Vaikka valitsimme pennulle mahdollisimman kevyen frisbeen, niin siitä huolimatta Ludon oli välillä hankalaa poimia frisbee maasta suuhunsa. Välillä kiekko sinkoilikin sinne tänne, mutta varsin kärsivällisesi Ludo jaksoi sen yleensä poimia uudestaan ja tuoda takaisin. Tästä huolimatta pennulla näytti olevan oikein hauskaa lentävää kiekkoa metsästäessään.


Perjantaiaamu alkoi Ludon suurella onnenpotkulla, kun pikkukoira löysi pihan perällä olevasta kompostista paistetun kalan tähteet. Onneksi kala oli paistettua ja ihan vasta kiikutettu kompostiin, joten suurta vahinkoa ei siinä mielessä päässyt syntymään. Tai no, vahinko se oli siinä mielessä, että tuon herkkuaterian jälkeen pennulle eivät maistuneet perusnappulat koko viikonlopun aikana! Aiemmin ruoka on hävinnyt kupista sekunnissa, mutta nyt Ludo kävi vain haistamassa raksuja ja tuhahti, et tuommoistako pitäisi syödä. Voi pentua. :D


Viikonlopun aikana pennusta paljastui myös melkoinen sukkavaras. Ihan sama minkälainen sukka (tavallinen tai villasukka.. tai jopa rukkanen) ja ihan sama missä, se löytyi ennen pitkää Ludon suusta. Pentu kuljetteli saalitaan ympäri asuntoa ja oli riemuissaan aina, kun joku bongasi sukkavarkauden jälleen onnistuneen. Sitten käytiinkin vaihtokauppaa sukan ja namin välillä. Kotonakin sukat ovat Ludon suuri ihastuksen kohde. Aina pyykkiä narulle laittaessa pieni pentu tulee istumaan viereen ja kyttää, josko joku onneton sukka sattuisi tipahtamaan lattialle ja sitten juostaankin hurjaa vauhtia karkuun sukka suussa. Välillä Ludo vain kurottautuu ja nappaa sukkaparan suoraan kuivaustelineeltä!


Ostimme muuten Ludolle pimeitä iltoja varteen pantaan laitettavan vihreän Orbiloc-valon (näkyy ylimmässä kuvassa). Viikonloppuna valo pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön ja se näkyi ihan tosi hyvin pimeässä. Valo on riittävän kirkas, jotta se näkyy vaikka turkkia olisi edessä tai koira olisi jossakin puskassa. Orbilocia on kovasti kehuttu ja vaikka valo onkin suht hintava, sen vesitiiviys ja kestävyys sekä huikea kolmen vuoden takuu saivat vakuuttumaan. Samalla ostosreissulla mukaan tarttuivat myös otsalamput, joita pitänee testata jollakin metsälenkillä. :)

lauantai 12. lokakuuta 2013

Melkein 5 kk


Alkuviikosta otimme Ludosta seisotuskuvat kasvattajan pyynnöstä. Pöydällä olo sujui taas ehkä vähän paremmin kuin viime kerralla, mutta pennulla ei vain kärsivällisyys paikallaan seisomiseen riittänyt kovin pitkään. Edellisiin kuviin verrattuna Ludo on kasvattanut turkkiaan huomattavasti muhkeammaksi ja pentu on muutenkin saanut massaa lisää. Painoa pojalla on tällä hetkellä 6,0 kg ja säkäkorkeudeksi mittailtiin noin 34-35 cm. Säkäkorkeuden mittaaminen oli Ludon mielestä varsin kamalaa touhua, sillä mittaamisessa se yritetään aina houkutella seinän viereen seisomaan ja sitten merkitään kynällä säkäkorkeus seinään. Pentu yritti jatkuvasti vaan peruutella pois, vaikka herkku houkuttikin kovasti. ;D Nakin voimalla mittauksesta selvittiin kuitenkin ihan onnistuneesti. En tosin tiedä, miten tarkka tuo mitta on, mutta saapahan sen perusteella ainakin jotain suuntaa Ludon kasvusta.


Viime päivityksestä onkin taas hurahtanut ihan huomaamatta parisen viikkoa. Paljon näihin viikkoihin onkin mahtunut. Ludon on päässyt moneen kertaan moikkaamaan koirakavereita. Velipuolta Pepiä on nähty pariin otteeseen ja molemmilla kerroilla pennut painivat toistensa kanssa varsin riehakkaasti sateesta huolimatta. Pepi on kasvanut hurjaa vauhtia ja kokoero Ludon kanssa on tasoittunut jo jonkin verran. Ludo pääsi myös useamman kerran leikkimään Isla- ja Riimi-shelttien kanssa, kun kävimme ystäväni ja koirien kanssa metsälenkeillä. Yhdellä lenkillä mukana oli myös aiemmilta shelttilenkeiltä tuttu Nalle, jonka kanssa muutkin koirat innostuivat juoksemaan oikein kunnolla pitkin puskia ja metsäpolkuja. :)

Kermaviilipurkin loput - voi kuinka herkkua!

Yhtenä aurinkoisena syyspäivänä kävimme mieheni ja Ludon kanssa tutustumassa läheiseen koirapuistoon. Menimme sinne tarkoituksella päiväsaikaan, jotta paikalla olisi vähemmän koiria. Suunnitelma onnistuikin siinä mielessä, että paikalla ei ollutkaan ketään muita kuin me Ludon kanssa. :D Yksinään Ludo ei kovin paljoa innostunut juoksentelemaan, mutta palloa heittämällä pieni koira ampaisi salamana liikkeelle. Ludo osaakin jo varsin taitavasti noutaa pallon, mutta välillä se ei vain meinaa antaa sitä takaisin uutta heittoa varten. Paljon kivempaa olisi jäädä vain natustamaan palloa. :D 

Pyyhesolmu, jonka sisällä juustoa

Viime viikkoina Ludolle on yritetty keksiä monenlaista aivotyötä vaativaa tekemistä. Se on saanut purettavakseen esimerkiksi pyyherullasta käärityn solmun, jonka sisälle on piilotettu juustonpaloja. Tämän lelun rullaaminen tuli opittua ystävältäni ja siitä onkin ollut Ludolle mieluisaa tekemistä. Aiemmin kokeilimme myös vessapaperirullan sisälle piilotettuja herkkuja, mutta niissä ongelmaksi osoittautui se, että pentu tahtoisi syödä pahvitkin herkkujen loputtua. Lisäksi Ludolle ostettiin uusi keinuva älylelu Mustista ja Mirristä. Siinä on kaksi osaa, joihin herkkuja voi laittaa ja vaikeustasoa voi säätää pienten luukkujen avulla. Ludo oppi varsin nopeasti keinuttelemaan lelua, jotta sieltä tulisi ulos herkkuraksuja. Alkuun pentu tosin vain nuoli älylelua ja se oli Ludon mielestä vähän pelottava heilahtaessaan kohti kuonoa. Nyt pentu keinuttelee lelua jo varsin vauhdikkaasti ja tyhjentää sen pikavauhtia.


Viikko sitten kävimme Ludon kanssa ensimmäistä kertaa Mustin ja Mirrin pentutreffeillä. Aiemmin emme edes tienneet, että täällä Kuopiossa sellaisia järjestetään. Kerran vain M&M-myyjä huomasi meille vinkata, että toisella liikkeellä pääsisi osallistumaan pentutapaamisiin. Pennut oli jaettu painon mukaan kolmeen eri ryhmään ja Ludon kanssa menimme 5-10-kiloisten ryhmään. Mukana treffeillä oli aika kiva määrä porukkaa ja Ludolle riitti leikkikavereita. Varsinkin ruskean espanjanvesikoiran Rytin kanssa leikit osuivat mukavasti yhteen. Tapansa mukaan Ludo oli rohkeasti tutustumassa uusiin koiriin ja innosti muita myös leikkimään. Välillä pentu jopa intoutui haukkumaan, kun muut eivät sen leikkiyrityksiä ymmärtäneet. :D