keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Treenausta ja shelttilenkkeilyä


Taas onkin ehtinyt hujahtaa pitkä aika edellisestä postauskerrasta. Paljon on vajaan parin viikon aikana ehtinytkin tapahtua. Viime viikolla otettiin tehotreeniin hihnakäyttäytyminen. Ludo saa nyt kulkea lyhyessä hihnassa niin pitkään, että oppii menemään nätisti vetämättä. Tähän asti meillä on ollut käytössä pitkä, noin kahden ja puolen metrin mittainen hihna ja pentu on saanut suht vapaasti mennä ja haistella pusikoita sen kanssa. Kävelytiellä se tosin on otettu aina lyhyelle hihnalle. Pitkässä hihnassa Ludo on mennyt suht nätisti ja jotenkuten se osaa mennä tietyllä tienpätkällä lyhyessäkin hihnassa. Pahimmat ongelmat ovat aiheutuneet silloin, kun Ludon pitäisi kulkea nätisti toisten koirien seurassa ja silloin, kun se huomaa jotain todella kiinnostavaa. Pitkässä hihnassa vetämisongelmaa ei lisäksi ehkä ole huomannut niin hyvin kuin nyt, kun hihna vaihtui lyhyeen.

Ludon kanssa olemme tehneet varta vasten lenkkejä, joilla erityisesti harjoitellaan hihnassa vetämättä kulkemista. Välillä pentu tuntuu tosi nopeasti hoksaavan, ettei eteenpäin päästä kiskomalla, vaan sen pitää itse löysätä hihna ottamalla askel takaisin päin. Joidenkin lenkkien alussa Ludo yrittää kerran pari vetää ja loppumatka mennäänkin tosi nätisti. Välillä taas koiran ollessa hyvin kierroksilla, se ei millään malta olla vetämättä ja silloin edetäänkin vain askel kerrallaan eteenpäin. Ehkä se vielä jonakin päivänä tajuaa kauniin hihnakäytösen, pitää vaan jaksaa jatkaa kärsivällisesti ja johdonmukaisesti, vaikka välillä hermot meinaavatkin kiristyä pennun riekkuessa hihnan päässä.


Viime viikon torstaina kävimme ystäväni ja hänen Riimi-shelttinsä kanssa agilityhallilla ihmettelemässä treenejä kentän reunalta. Tällä kerralla myös teimme kontaktitreeniä Ludon kanssa viereisellä kentällä. Edelleenkin Ludolle oli kova paikka, kun toinen koira haukkuu innoissaan toisella kentällä. Se innostuu ihan valtavasti haukkumisesta ja keskittymisestä ei tahdo tulla mitään. Tällä kerralla sain Ludon kuitenkin paremmin hallintaan ja kontaktiin kuin viimeksi. Pientä edistymistä siis havaittavissa, tätä pitää vaan lisää treenata. :)


Torstai-iltana oli vuorossa taas pentukurssin käytännön kerta hallilla. Mieheni ohjasi tällä kertaa vuorostaan Ludoa, kun viimeiset pari kertaa pentu on ollut minun ohjauksessani. Tunnin aluksi tehtiin tervehtimisharjoituksia, joissa pennun piti istua ohjaajansa vasemmalle puolelle. Sitten ohjaaja tervehtii ensin kurssin vetäjää, jonka jälkeen kurssin vetäjä tervehtii koiraa. Ludo malttoi yllättävän nätisti tervehtiä, ehkä pientä yli-innokkuutta oli taas havaittavissa. ;D Kurssilla tehtiin myös kontaktitreeniä, jossa koirien piti istua kontaktissa rinkimuodostelmassa ja samaan aikaan yksi koirakko pujotteli kontaktissa toisten koirien välistä. Ludo toimi kyllä ihan superhyvin! Se pysyi kontaktissa, eikä juuri välittänyt muista koirista edes itse niiden ohi kulkiessaan. Tämän jälkeen tehtiin harjoitus, jossa koiran piti kulkea ohjaajan takana parin agilityesteen muodostamasta kapeasta kujasta. Tätä ei Ludon kanssa ole ennen harjoiteltu, joten pieni koira oli vähän ihmeissään, mutta haisteli innokkaasti uusia hassuja esteitä. :D Lopuksi kurssilla tehtiin luoksetuloharjoitus, jossa koira vapautettiin hallin toiselta reunalta ohjaajan houkutellessa sitä luokse. Tämän Ludo osasi hienosti ja sinkosi vauhdilla mieheni kutsuessa hänen luokseen.


Viime lauantaina meidän oli tarkoitus mennä pentutreffeille Mustiin ja Mirriin, mutta juuri kun olimme lähtemässä sinne, Ludon velipuoli Pepi sattui tulemaan vastaan. Pentutreffisuunnitelmat vaihtuivatkin veljesten leikkeihin talomme takapihalla. Pepiä ei ole tullutkaan nähtyä pitkään aikaan, joten olikin tosi kivaa, että pennut pääsivät taas touhuamaan keskenään. Hauskaa niillä näytti olevan!

Haiku, Viima, Tuisku, Isla, Riimi ja Ludo

Sunnuntaina kävimme porukalla lenkillä metsässä. Mukana oli tällä kertaa ystäväni sheltit Riimi ja Isla sekä toisen kaverin sheltti Viima. Lumisessa metsässä tuli tehtyä kunnon lenkki ja koirat olivat innoissaan leikkimässä vastasataneessa lumessa. Tänään keskiviikkona mentiin uudestaan lenkille samalla porukalla, tällä kertaa mukaan liittyivät lisäksi sheltit Tuisku ja Haiku, kun ystäväni tuli kyläilemään tänne Kuopioon. Nelikuinen Haiku oli aluksi vähän ihmeissään viiden muun koiran laumasta, mutta lopulta aikansa sivusta seurattuaan lämpeni leikkimään isompien kanssa. Ludon mielestä Haiku oli varsin ihana tapaus, ja Ludo oli jatkuvasti haastamassa Haikua leikkimään. :D



Maanantaina meillä oli pentukurssin toinen teoriakerta, jolla käytiin läpi koirankoulutuksen perusasioita ja ongelmatilanteita, kuten toisten koirien ohittamista. Tuntui, että teoriaosuudessa ei juurikaan tullut uutta tietoa, mutta tälläkin kertaa mielestäni osuuden parasta antia olivat käytännön kokemukset, joita kouluttajat kertoivat. Niistä sai hyvin vinkkejä, miten erilaiset tilanteet pitäisi kohdata ja mitä ainakaan ei kannata tehdä.




Alkuviikosta treenasimme ystäväni ja Islan kanssa ohitustilanteita ulkona kentällä. Ludolla on ollut hankalaa ohittaa toisia koiria, sillä se tahtoo vetää kierrokset jo siitä, että se näkee lenkillä toisen koiran. Tämän eteen on yritetty tehdä töitä, mutta edelleen tuntuu, että pennulta on korvat ihan hukassa tällaisissa tilanteissa. Lähdimme siis ystäväni kanssa asioikseen treenaamaan työskentelyä toisen koiran lähistöllä. Tapansa mukaan Ludo innostui valtavasti jo siitä, kun lähestyimme kenttää, jolla tavallisesti koiraporukalla näemme. Innostusta lisäsi vielä se, että ystäväni oli ennättänyt Islan kanssa kentälle ennen meitä. Lopulta Ludo kuitenkin malttoi rauhoittua ja keskittyä minun kanssani tekemiseen, kun sitä tarpeeksi pitkään treenattiin, eikä toisen koiran huomioimisesta ollut mitään hyötyä. Lopuksi koirat pääsivät leikkimään keskenään ja rallailemaan pitkin kenttää vapaana.


Kaikki postauksen kuvat © Laura L. - Kiitokset aivan mahtavan upeista kuvista ja luvasta niiden käyttöön! :)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ludo 6 kk


Ludo täyttää tänään puoli vuotta ja sen kunniaksi piti taas seisotuskuvat napata. Kovin äkkiä nämä neljä yhteistä kuukautta Ludon kanssa ovat kyllä hujahtaneet! Pentu on muuttunut kuvien perusteella ihan hurjasti, mutta omissa silmissä se on edelleen se pieni musta, joka tuli taloon heinäkuussa. Käyttäytymisessä sen sijaan huomaan itsekin muutosta tapahtuneen, sillä pahimmat pentupöljäilyt ovat iän karttuessa jääneet Ludolta pois. Arki on helpottanut valtavasti ensimmäisistä viikoista, kun pentu lopultakin on lähes sisäsiisti, eikä tarvitse olla jatkuvasti vahtimassa, että mitä pennun hampaisiin joutuu. Kokonaisuudessaan meillä on mennyt yllättävän hyvin Ludon kanssa, onhan se kuitenkin sekä minun että mieheni ensimmäinen koiralapsonen.

Painoa Ludolla on tällä hetkellä 6,2 kg ja säkäkorkeus on suunnilleen 36 cm. Ludo ei juurikaan ole kasvanut kuukauden takaisesta, sentti suunnilleen on tullut lisää säkäkorkeuteen ja painoakin vain parisataa grammaa. Turkkia pentu sen sijaan on kasvattanut ihan hurjasti lisää viimekertaisiin kuviin nähden. Muutenkin pennun olemus tuntuu aikuistuneen kovinkin paljon kuukauden aikana. Se ei enää näytä niin pieneltä ja hoipelolta kuin ennen.


Ludon viimeinen kulmahammas irtosi lopulta tiistaina. Voi sitä riemua, joka syntyi, kun tajusin kulmurin heiluvan! Ahkera puruluiden pureskelu ja vetoleikit tuottivat lopultakin tulosta. Tätäkään hammasta ei tosin saatu talteen, sillä se oli kadonnut yön aikana pennun suusta. Onneksi hammas irtosi omia aikojaan, ettei sitä tarvinnutkaan poistattaa eläinlääkärillä. Turha tarkastusreissu eläinlääkärissä tuli tehtyä, mutta ehkä mieluummin hätäilee hampaan puolesta vähän liian aikaisin kuin turhan myöhään. Nyt on pysyvillä hampailla tilaa kasvaa, kun kaikki maitohampaat ovat pudonneet pois.


Torstaina pentukurssilla kävimme taas pentukurssilla. Aiheena oli tällä kertaa paikallaan istuminen, jonka Ludo osasi jo entuudestaan varsin hyvin. Ideana oli siis laittaa koira istumaan ja itse ottaa pari askelta taaksepäin, jolloin koiran on maltettava pysyä paikallaan. Sitten palataan koiran luo ja palkataan. Kurssilla tehtiin myös lautasharjoitusta, jossa koiralle näytetään ensin tyhjä lautanen, jolle sitten laitetaan nami. Koira ei saa mennä ottamaan herkkua omia aikojaan, vaan vasta sitten, kun se on ottanut katsekontaktin omistajaan. Lautasta piti puolustaa kehon liikkeellä (kumartumalla lautasen ylle) tai jopa murisemalla. Tämä harjoitus toimi Ludon kohdalla yllättävän hyvin, vaikka sitä emme olleet aiemmin harjoitelleet. Pari kertaa koira yritti napata herkun omin lupineen, mutta melko nopeasti pieni pentu tajusi kontaktin ottamisen olevan hyödyllisempää. Onneksi vain kehon liike kohti koiraa ja käden herkun eteen laittaminen riittivät puolustamaan lautasella olevaa namipalaa, murisemiseen asti ei tarvinnut mennä. Pentukurssilla harjoiteltiin edelliskertojen tapaan myös tervehtimistä ja tällä kertaa kurssin vetäjä tutki myös pennun hampaat. Ludo antoi melko nätisti kurkata nopeasti suuhun, vaikka kotona välillä käydäänkin vääntöä siitä, että katsotaanko suuhun vai ei. Tätä voisi harjoitella vielä enemmän ja pitäisi totuttaa pentua enemmän siihen, että vieraatkin ihmiset saavat sen suuhun katsoa.


Lauantai-iltana ystäväni tuli meille kyläilemään shelttiensä kanssa. Illan aikana Isla ja Riimi innostuivat molemmat leikkimään Ludon kanssa ja tästäkös pentu oli iloissaan. Kerrankin meillä oli aikaa viettää tyttöjen iltaa pidemmän kaavan mukaan ja koiratkin kerkesivät lämmetä leikkimiseen. Pitäisi varmaan nähdä useamminkin ja pidempiä aikoja kerrallaan, jotta leikkiminen sujuisi myös sisällä. Illan aikana tuli höpöteltyä kaikenlaista ja kyseltyä ystävältäni neuvoja koirankoulutukseen. Hänellä on sentään kymmenen vuoden koirakokemus ja aivan mahtavasti käyttäytyvät koirat. Paljon hyödyllistä tietoa häneltä olemme aiemminkin saaneet, mutta tämä ilta opetti taas paljon lisää.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Eläinlääkärireissu

Mökillä

Tänään kävimme eläinlääkärissä Ludon irtoamattoman maitokulmahampaan takia. Eläinlääkäriin mennessä olin jo ihan varma, että hammas poistetaan tällä reissulla. Lääkäri kurkkasi Ludon suuhun ja totesi, että hammas on vielä tiukasti paikallaan. Hän ei sitä kuitenkaan vielä halunnut poistaa, vaan sanoi, että hampaan irtoamista voi odotella jopa 8 kk ikään asti. Maitohammas ei kuulemma haittaa pysyvien hampaiden kasvua, joten mieluummin odotellaan, että se tippuisi itsekseen pois. Oli kyllä helpottavaa kuulla, että pieni koira säästyisi tällä kertaa toimenpiteeltä. Toisaalta hampaan takia murehtiminen ei vieläkään loppunut ja joudumme ehkä käymään eläinlääkärissä uudestaankin, jos hammas ei irtoa. Ei auta muu kuin seurata tilannetta ja leikkiä paljon vetoleikkejä Ludon kanssa.


Samalla käynnillä eläinlääkäri tarkisti Ludon voinnin muutenkin, kuunteli sydämen ja keuhkot sekä katsoi silmät. Pennun silmät rähmivät tällä hetkellä jonkin verran, ja rähminen on selvästi lisääntynyt Acana-nappulaan vaihtamisen jälkeen. Kyselin tästä eläinlääkäriltä ja hän sanoi, että rähminen johtuu tavallisesti ruuan proteiinipitoisuuden lisääntymisestä ja saattaa tasoittua, kun ruokaa on syöty 3-4 viikkoa. Jos rähminen jatkuu runsaana vielä tämän jälkeen, ruoka olisi hyvä vaihtaa toiseen, vähemmän proteiinia sisältävään nappulaan. Eläinlääkärin mukaan Ludo on kylkiluiden päältä tunnusteltaessa juuri sopiva, ei liian laiha eikä pullukka. Etukäteen ajattelin, että pikku koira voi olla hieman hoikka, kun se on nirsoillut viime viikkoina ruuan suhteen. Onneksi kuitenkin ollaan normaalin rajoissa.

Ludo sai viime viikolla uuden hienon nimilaatan, jossa on puhelinnumeromme.

Keskiviikkoiltana kävimme porukalla metsälenkillä pimeän jo tultua. Mukaan otettiin otsalamput ja koirat saivat valot pantoihinsa, niin johan näkyivät pilkkopimeässä metsässä. Lenkillä mukana oli Ludon lisäksi ystäväni sheltit Isla ja Riimi sekä uusi tuttavuus Aapo-terrieri. Torstaiaamuna kävimme Ludon kanssa katsomassa, kun ystäväni treenasi agilitya Riimi-shelttinsä kanssa. Ludon kanssa oli tarkoitus vain ihmetellä menoa kentän reunalta ja harjoitella rauhoittumista, vaikka ympärillä tapahtuu. Ludo ei vain olisi millään malttanut pysyä nätisti paikoillaan, ja varsinkin Riimin innokas haukkuminen kentällä sai myös Ludonkin haukahtelemaan. Taitaa pitää treenata vielä monta kertaa Ludon kanssa sitä, että kentän reunalla odotellaan nätisti ja ollaan hiljaa. Joskus lähitulevaisuudessa kyllä tekisi mieli jo kokeilla jotain agilityjuttuja Ludonkin kanssa, sen verran energiaa ja intoa pennulla tuntuu riittävän.


Torstaina meillä oli pentukurssin toinen käytännön kerta. Tällä viikolla suuntasimme kurssille kahdestaan Ludon kanssa, kun mieheni ei päässyt mukaan. Kerran aiheena oli rentoutuminen ja sitä harjoiteltiin makuualustan päällä. Ludon kanssa ei juuri ole tehty rentoutusharjoituksia niin, että koira olisi vieressä maassa. Pentu ei kunnolla malttanut rauhoittua viereen, kun ympärillä oli niin paljon mielenkiintoisia hajuja ja muita koiria. Onneksi sain Ludon edes hetkeksi makoilemaan pyyhkeen päälle. Tällä kerralla harjoiteltiin myös tervehtimistä niin, että ohjaaja tervehti ensin omistajaa ja sitten koiraa. Ludoa ei alkuun kiinnostanut ohjaaja, vaan maan nuuskuttelu oli paljon mielenkiintoisempaa. Ohjaajan kyykistyessä pennun tasolle Ludo oli kuitenkin innolla tervehtimässä. Harjoituksissa kerrattiin viime viikolta istumista ja koiran motivointia lelulla. Lopuksi tehtiin koiran tutkimisharjoituksia ja Ludo sai kehuja siitä, kuinka rentona se malttaa olla tutkittaessa.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Kaverit kylässä


Parin viikon aikana on taas ehtinyt tapahtua monenlaista. Koirakavereita Ludo on päässyt moikkailemaan useaan otteeseen. Viime viikolla treffailimme naapurissa asuvan Hugo-sheltin kanssa ja koirat pääsivät juoksemaan ja leikkimään vapaana läheisellä nurmikentällä. Vauhtia ja menoa riitti myös lauantain pentutreffeillä. Tällä kertaa mukana oli ehkä aiempaa hieman vähemmän porukkaa, mutta Ludolle riitti silti leikkikavereita. Treffien jälkeen pyörähdimme mätsärissä turistina. Ludo suhtautui yllättävän hyvin koiravilinään ja kaikuvaan hallitilaan. Taisi väsymyksellä olla osuutta asiaan. ;D

Isla, Riimi ja Ludo

Ystäväni sheltit Isla ja Riimi kävivät meillä kylässä torstaina ja Ludo oli taas aivan innoissaan leikkimässä Islan kanssa. Isla on kyllä Ludon suuri idoli. ;D Riimi taas tapansa mukaan paimensi pentuja. Ludon velipuolen Pepin kanssa puolestaan treffattiin tänään perjantaina. Pepi oli taas parissa viikossa kasvanut ihan hurjan paljon. Korkeus- ja painoero suhteessa Ludoon tasoittuu koko ajan ja pennut alkavatkin jo olla melko tasaväkisiä painijoita.

Ihana Isla

Ludolla melkein kaikki hampaat ovat jo vaihtuneet. Kulmahampaat ovat irronneet viimeisinä parin viime viikon aikana. Yksi irtosi pentutreffien aikana, toinen ihan huomaamatta ja kolmas oli niin irti, että heiluttelemalla se irtosi puolivahingossa. Yhtäkään kulmahammasta tosin ei olla saatu talteen, ei edes tuota heiluttelemalla irronnutta, kun pentu ehti sen nielaista. Vielä yksi kulmuri tosin itsepintaisesti napottaa suussa kiinni, vaikka uusi on jo puskemassa esiin. Pennun kanssa on kovasti yritetty leikkiä vetoleikkejä, jotta kulmurit irtoaisivat. Toivottavasti viimeinenkin lähtisi ilman eläinlääkärireissua.


Ludo on jatkanut nirsoilua ruuan suhteen yllättävän pitkään. Nirsoilun alku liittyi selvästi herkkukalaan natustamiseen, sillä viikonloppureissulta kotiutumisen jälkeen ruoka taas maistui hetkisen aikaa ja pentu söi kunnolla pari päivää. Sitten nirsoilu taas alkoi uudelleen. Ihan kummallista, sillä aiemmin Ludo on ollut tosi ahne ruuan suhteen ja lähes kaikki syötäväksi kelpaava on maistunut. Herkut kyllä kelpaavat Ludolle entiseen malliin, mutta nappulat eivät. Nirsoilua ehkä lisäsi vielä se, että viime viikolla aloimme lisätä Ludon ruuan sekaan vähän uutta ruokaa, kaverilta testattavaksi saatua Acanan Puppu & Junior -nappulaa. Acana maistui oikein mainiosti alkuun, mutta vanhat nappulat (Brit Caren penturuoka) jäivät kupin pohjalle. Tämän jälkeen aloimme taas liottaa nappuloita pitkään ja muussaamaan kaiken, jotta pentu ei voisi vain napsia parhaita päältä. Tämä auttoi hetken, mutta sen jälkeen ruokaa taas tuntuu jäävän syömättä. Jospa tämä olisi vain tilapäinen vaihe ja aiemmin niin ahne koira palaisi entiselleen sen jälkeen. Muuten ei tuo nirsoilu haittaa, mutta harmittaa pennun puolesta, kun se muutenkin tuntuu olevan vähän hoikassa kunnossa.


Maanantaina meillä alkoi KPSH:n pentukurssi teorialuennoilla. Tunneilla käytiin läpi koirien käyttäytymisen perusteita ja annettiin vinkkejä koulutukseen. Luennoitsija tuntui varsin osaavalta ja esitti mukavasti esimerkkejä käytännön elämästä. Olimme molemmat mieheni kanssa lukeneet pentukurssin kirjalliset materiaalit läpi etukäteen, joten paljoa aivan uutta asiaa luennoilla ei tullut. Torstaina oli sitten ensimmäinen käytännön kerta ja mieheni ohjasi Ludoa tällä kerralla. Etukäteen vähän mietitytti, miten pikku koira mahtaa käyttäytyä, kun kaikuvassa hallissa on parikymmentä muuta pentua ja valtavasti uusia hajua. Ludo ylitti kuitenkin odotukset ja käyttäytyi ihan loistavasti! Se kuunteli yllättävän hyvin ja teki, mitä pyydettiin. Tämän kerran teemana oli istumisen harjoittelu niin, että makupala viedään koiran kuonon läheltä sen otsan päälle ja pentu istahtaa kuin vahingossa. Istumisen Ludo osasi jo etukäteen ja sille olemme käyttäneet erilaista käsimerkkiä, mutta mieheni harjoitteli kuitenkin Ludon kanssa myös toista tekniikkaa. Kurssilla harjoiteltiin lisäksi koiran motivointia ja kontaktin ottamista sekä kontaktia liikkuessa aivan toisten koirien läheisyydessä. Ludo piti tosi hienosti kontaktia yllä, eikä juuri välittänyt muista pennuista. Pätevä pikku musta. :) Tunnin lopuksi harjoiteltiin vielä koiran tutkimista. Tämänkin Ludo osasi etukäteen hyvin, sillä se malttaa olla melko kärsivällisesti sylissä selällään tutkittavana.