keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Masuvaivoja

Ludolla on ollut vieläkin ongelmia syömisen kanssa (edellinen postaus aiheesta). Joulukuun alussa kotiruokaan vaihtamisen jälkeen ruoka maistui Ludolle ihan hyvin jonkin aikaa. Välillä ruoka hävisi kupista saman tien, välillä saattoi mennä parikin päivää huonolla syömisellä. Ludon ruokavalio pysyi joulukuun ajan samanlaisena, se sai kotiruokaa eli pääasiassa lihaa ja riisiä sekä lisäksi maitotuotteita, kuten maitorahkaa tai piimää. Välillä se sai noita sekoitettuna, välillä annoimme pelkkää raakaa lihaa.


Ruokaongelmat eivät kuitenkaan jääneet vain syömättömyyteen, sillä jonakin iltana vuodenvaihteen jälkeen Ludo alkoi vinkua kovasti syömisen jälkeen. Se oli muutenkin rauhaton ja piti palloa suussaan koko ajan. Vinkuminen alkoi noin varttitunti syömisen jälkeen ja jatkui ehkä vartista puoleen tuntiin. Sitten kaikki oli taas hyvin ja pentu jatkoi normaalisti leikkimistään. Vinkuminen toistui joka kerta, kun pentu oli syönyt kunnolla ja sitä jatkui aika monena päivänä. Mieheni kanssa yhdessä pohdimme, että Ludo on kyllä joskus aikaisemminkin vinkunut samalla tavalla ruoan jälkeen. Silloin vain luulimme koiran syöneen itsensä liian täyteen ja kärsineen mahavaivoista sen takia. Nyt vinkuminen oli sen sijaan paljon voimakkaampaa ja tuntui, kuin pentuun olisi sattunut.

Seurailimme tilannetta ehkä vajaan viikon verran ja samalla kokeilimme erilaisia ruokayhdistelmiä ja niiden vaikutusta vinkumiseen. Raaka naudanliha tuntui aiheuttavan pahempaa vinkumista, vaikka pentu on saanut sitä viime kesästä lähtien. Nauta riisin kanssa tuntui helpottavan tilannetta ja kalkkuna itsekseen tai riisin kanssa sopi vieläkin paremmin. Vinkuminen ei kuitenkaan tuntunut hellittävän kokonaan millään ruualla, mitä pentu suostui syömään, joten päätimme varata ajan eläinlääkärille.


Menimme tällä kertaa Kuopion Eläinlääkärikeskukselle Jynkkään, kun halusin kokeilla jotakin muuta eläinlääkäriasemaa kuin Tuhatjalkaa. Eläinlääkäri kuunteli ja kyseli hyvin taustatietoja Ludon vaivoista ja yritti parhaansa mukaan selvittää tilannetta koiraa tutkimalla. Hän totesi, että ongelma on todennäköisesti mahassa, eikä niinkään ruokatorvessa tai suolistossa. Saimme kokeiltavaksi mahahapon eritystä vähentävän  lääkkeen (omepratsoli) ja Antepsinia (sukralfaatti), joka muodostaa suojakalvon mahan limakalvolle. Näitä lääkkeitä oli ohjeena kokeillaan parisen viikkoa ja jos niistä ei olisi apua, mietittäisiin mahan tähystämistä. Ruokavaliona lääkehoidon aikana eläinlääkäri ohjeisti käyttämään keitettyä kalkkunaa ja riisiä, sillä niistä oli aiheutunut vähiten masuvaivoja.

Lääkkeiden antaminen pennulle onnistui yllättävän hyvin: Ludo hotkaisi salamana lihapullan sisään piilotetun omepratsolikapselin ja nestemäinen Antepsin ruiskulla suoraan suuhun annettuna oli sen suurta herkkua (pentu kerjäsi jopa lisää :D). Kokeilimme lääkkeitä Ludolla noin viikon verran, mutta niistä ei tuntunut olevan mitään apua vinkumiseen ruuan jälkeen. Vinkuminen tuntui välillä jopa pahenevan, sillä se alkoi välillä ihan heti syömisen jälkeen ja kesti välillä jopa lähes tunnin ajan. Aptepsin tosin lisäsi Ludon ruokahalua paljon, pikkukoira olisi syönyt vaikka kuinka! Viime viikolla soittelimme uudetaan eläinlääkäriasemalle ja Ludoa hoitaneen eläinlääkärin mielipide oli, että seuraavaksi kannattaisi tähystää pennun maha lisätiedon saamiseksi ja oireiden syyn selvittämiseksi.

Pikku potilas, kotona tähystyksen jälkeen.

Tänään sitten kävimme uudestaan Jynkässä. Eläinlääkäri oli tällä kertaa kokoneempi kuin viimeksi ja tähystyksiin erikoistunut. Hänen kanssaan juttelimme pitkän tovin Ludon oireista ja ruokakokeiluista sekä mahdollisista syistä oireiden taustalla. Eläinlääkäri tuntui ihanan hyvin tahtovan perehtyä pienen koiran ongelmaan ja arvosti myös meidän tietämystämme lääketieteen ja farmakologian alalta. Juttelun jälkeen eläinlääkäri tutki Ludon ja totesi, ettei se ainakaan haimaa tai muuta vatsan alueella arista. Tämän jälkeen Ludo sai esilääkityksen mahan tähystystä varten ja me siirryimme röntgenhuoneeseen odottelemaan hoitajaa, joka ottaisi kuvat Ludon ruuansulatuskanavasta. Esilääkitys alkoi vaikuttaa nopeasti ja pieni koira muuttui hetkessä pirteästä ihan veltoksi. Ludo jäi hoitajan hoiviin ja me ajelimme kotiin odottelemaan toimenpiteiden ajaksi. Parin tunnin päästä menimme takaisin ja pääsimme odottelun jälkeen katsomaan eläinlääkärin kanssa röntgenkuvia. Niissä ei ollut mitään poikkeavaa: ruuansulatuskanava näytti ihan normaalilta, eikä ruokatorvessakaan ollut ahtaumia. Eläinlääkäri kertoi, että ruokatorven ja mahan tähystyksessä hän oli huomannut punoitusta mahan yläosassa, mutta muuten kaikki näytti normaalilta. Ludosta oli otettu myös laajat verikokeet, joista ei löytynyt mitään poikkeavaa, joten tämän perusteella ravintoaineet näyttäisivät siis imeytyvän kunnolla.

Tutkimusten tulosten perusteella eläinlääkäri suositti käyttämään vähintään kuukauden kuurina omepratsolia ja sen lisänä toista mahahapon eritystä vähentävää lääkettä, Ranixalia (ranitidiini) parin viikon kuurina. Näiden lisänä voi vielä käyttää Antepsinia, jos siitä tuntuu olevan apua. Eläinlääkäri suositti myös 5 päivän matolääkekuurin antamista. Ruokavaliona hän ehdotti käytettäväksi Hill's Prescription Diet i/d -nappulaa, joka on tarkoitettu ruuansulatuskanavan oireista kärsiville koirille. Päätimme kuitenkin, että Ludo saa tuon nappulan sijaan syödä Brit Carea, johon sen maha on jo tottunut ja jota se on saanut pikkupentunakin. Tuo Hill'sin nappula on melkein tuplasti Brit Caren hintaista ja Brit Care on kuitenkin myöskin tutkittu hypoallergeeninen ruoka, joten uskoisin sen olevan ihan yhtä laadukasta. Aiemmin vaan on ollut ongelmana, ettei Ludo suostu syömään nappuloita. Antepsin-kuurin aikana Ludon ruokahalun lisäännyttyä kokeilimme kuitenkin nappuloiden antamista ja pikkukoirahan söi niitä innolla! Toivottavasti nappulat maistuvat jatkossakin, kunhan mahan limakalvon tilanne saadaan korjaantumaan lääkityksen avulla. Eläinlääkärin ohjeena oli syöttää nappulaa parin kolmen kuukauden ajan ja sitten katsoa, mikä on tilanne.

Eläinlääkärissä käynti oli kyllä helpotus siinä mielessä, ettei mitään vakavampaa näyttäisi olevan vialla. Kallis reissu tuo oli, mutta nyt on ainakin kunnolla tutkittu pennun tilanne. Toivottavasti Ludon mahaoireet alkavat helpottaa vähitellen.

Ludon lääkkeet. Kuvasta puuttu Ranixal.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Ensimmäinen mätsäri


Lauantaina kävimme ensimmäistä kertaa Ludon kanssa match show'ssa pyörähtämässä. Mätsärin järjesti paikallinen seura KPSH, jonka pentukurssilla olimme syksyllä. Halli oli siis entuudestaan tuttu, mutta koira- ja ihmismäärä oli siellä tällä kertaa aivan valtava! Kuopiossa ei ole hetkeen ollut mätsäreitä ja varmasti tuleva Kajaanin KV-näyttely veti porukkaa treenailemaan. Järjestäjillekin hurja osanottajamäärä (182 koiraa) tuli yllätyksenä, kun yleensä osallistujia on ollut puolet vähemmän kuin lauantaina.


Lähdimme hallille hyvissä ajoin, sillä ajatuksena oli päästä melkein heti ensimmäisten joukossa kehään. Jo ilmoittautumisvaiheessa sisällä hallissa oli jo melko paljon porukkaa ja ajattelin, että olisimme siellä mieluiten mahdollisimman vähän aikaa koiran kanssa. Kävimme siis Ludon kanssa lenkillä hallin lähettyvillä ja tapoimme odotteluaikaa. Siirryimme halliin vasta, kun kehien alkuun oli vain vartti aikaa. Halli oli ihan tupaten täynnä, mutta onneksi löysimme pienen vapaan paikan läheltä kehiä. Hallissa oli niin ahdasta, että kehän reunalla mahtui juuri ja juuri joko istumaan maassa tai seisomaan koiran kanssa. Sisällä hallissa Ludo oli yllättävän rauhalllinen, kun ulkona sillä olisi riittänyt virtaa vaikka kuinka. Hallissa se jotenkin rauhoittui, ainoastaan alkuun se olisi halunnut leikkimään vieressä odottelevan toisen mittelin kanssa.

Alkukuulutusten perusteella pienten pentujen kehä piti olla aika alussa, mutta jostain syystä veteraanit arvosteltiin ennen pentuja. Odotteluaika siis venyi melko pitkäksi, kehien alkamisesta meni noin puolitoista tuntia ennen kuin meidän vuoro tuli. Kehässä Ludo jaksoi keskittyä ihan huipusti ja kuunteli hyvin. Se malttoi seisoa nätisti paikallaan ja vierellä kulkeminen sujui oikein mallikkaasti häiriötekijöiden määrään nähden. Pöydälläkin Ludo oli hienosti tutkittavana, eikä yhtään väistänyt, kun tuomari tuli tutkimaan pentua. Tuomarina oli Sari Holopainen, jolla itselläkin on kotona pari mitteliä. Meidän parinamme kehässä oli vähän Ludoa nuorempi amstaffi, jonka tunnistin samalla pentukurssilla olleeksi. Amstaffi meni kehässä ilmeisen hyvin, sillä punainen nauha meni sille. Vaikka saimme sinisen nauhan, tuomari kuitenkin kehui Ludon esiintymistä kehässä. :) 


Pikkupentuja oli mätsärissä mukana yli neljäkymmentä, joten arvostelu kesti pitkään. Odottelun jälkeen pääsimme uudestaan pyörähtämään kehässä, kun sinisen nauhan saaneet pennut arvosteltiin. Ludolla ei tässä vaiheessa enää tahtonut keskittyminen millään riittää ja ihan lähellä olevat toiset koirat veivät huomiota muualle. Seisotus onnistui jotenkuten, mutta välillä pentu päätti istua. Emme sijoittuneet sinisten kehässä, mutta olimme sinisten 10 parhaan joukossa.

Alussa Ludon parina ollut amstaffi muuten vei koko potin mätsärissä, sillä se oli pikkupentujen punaisten ykkönen ja nappasi vielä BIS-pystin! Emme siis huonolle vastustajalle hävinneet. ;D

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Ludon joulu


Joulun aika sujui melko rauhallisissa merkeissä Joensuun suunnalla. Ludolle riitti joulussa paljon ihmeteltävää ja uusia tuoksuja. Varsinkin joulukinkun tuoksu oli koiran mielestä melko vastustamanton. Pieni pentu pääsi ihan vähän maistelemaan jouluruokia, kun sille annettiin pieni palanen kinkkua ja vähän porkkana- ja maksalaatikkoa. Ludo sai jouluna osakseen myös paljon rapsutuksia, kun kävimme parissa eri kyläpaikassa.

Mitteli suhtautuu epäileväisesti lahjapaketteihin.

Joulukuusta ei onneksi ollut missään kyläilypaikassa sisällä, joten koiraa ei tarvinnut sen osalta pitää silmällä. Lahjapaketteja sen sijaan lattioilta löytyi, mutta parin kertaa niitä haisteltuaan Ludo jätti paketit rauhaan. Aattoiltana omat paketit saatuaan Ludo olikin sitten innolla availemassa lahjakääröjään. Ensimmäisestä paketista paljastui röhkivä possu ja toisesta vinkuva kala. Possu piti Ludolle ostaa, kun se niin ihastui kaverikoiran vierailun aikana hassusti röhkivään possuun. Kalalelu onkin samanlainen kuin sininen kala, jonka Ludo sai kesällä pentupaketissa. Se sininen kalalelu on ollut yksi pisimpään vinkuneista leluista. 

Paketin saajaksi paljastui Ludo ja pentu avasi käärön salamavauhdilla! : D

Lahjat saatuaan Ludo oli hyvin onnellinen ja innoissaan vinguttamassa leluja. Sillä ei olekaan vähään aikaan ollut saatavilla vinkuvia leluja, kun ne ovat yksi toisensa jälkeen menneet rikki. Valitettavasti näilläkin uusilla leluilla on vähän surullinen tarina, kun kalalelusta Ludo onnistui nyhtämään tuota keskiosan narua toisesta päästä irti jo parin päivän sisällä. Katsotaan, saako sitä korjattua mitenkään. Possusta sen sijaan lähti pieni muovinpalanen irti Ludon jäädessä sitä natustamaan ja possu päätyi jäähylle hyllyyn. Nuo vinkulelut toimisivat Ludolla muuten hyvin, jos se vain vinguttelisi niitä, eikä jäisi natustamaan.

Ihana kalalelu

Joulun aikaan Ludo pääsi  juoksemaan vapaana mökkiympäristössä ja pidemmillä lenkeillä se sai haistella vähän erilaisia hajuja kuin kotona. Ihmettelyä riitti myös muuttopuuhissa, kun avustimme joulun välipäivinä muuttojärjestelyissä ja tavaroiden siirroissa paikasta toiseen. Kotiin palattuamme kävimme ystäväni ja hänen shelttiensä kanssa metsälenkillä tutuissa maastoissa. Polut olivat edelleen kovin jäisiä, mutta metsässä pääsi kuitenkin liikkumaan edes vähän paremmin kuin viime kerralla. 

Joululahjaksi saatu röhkivä possu

Uusi vuosi vaihtui kaveripariskunnan luona kyläillessä. Käytimme pennun ulkona hyvissä ajoin ennen rakettien ampumisajan alkamista ja kerran joskus kahdeksan jälkeen. Ludo oli yllättävän rauhallinen koko illan, eikä ulkonakaan reagoinut rakettien poksumiseen. Sisälle rakettien äänet eivät juurikaan kuuluneet, kiitos talon paksujen kiviseinien. Onneksi vuodenvaihde meni näinkin helposti pennun osalta. :)