keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Ludo 9 kk


Ludo täytti viime viikolla huimat 9 kk ja taas piti kasvua ikuistaa seisotuskuvien avulla. Viime kuussa vastaavat kuvat taisivat jäädä ottamatta, mutta parin kuukauden takaisiin kuviin verrattuna Ludo on kasvattanut valtavasti lisää turkkia. Itse sitä ei edes arjessa huomaa, kuinka paljon turkkia on tullut lisää. Olen vain ajatellut, että pentu olisi pysynyt ihan samannäköisenä viimeiset kolme kuukautta. :D


Tällä kertaa seisotuskuvien ottaminen oli muuten huomattavasti haastavampaa kuin aiemmilla kerroilla. Pentu olisi vain halunnut makoilla pöydällä, seisominen oli ihan liian hankalaa. :D En tiedä, vaikuttiko erilainen alusta tähän. Pohdimme myös, että onkohan Ludo lopultakin alkanut kehittää jonkinlaista itsesuojeluvaistoa ja samalla hieman aristella korkeita paikkoja. Pöydällä olemista pitäisi selkeästi treenata vielä lisää, vaikka mätsäreissä se tuntuikin sujuvan hyvin.


Joku päivä yritin mittailla Ludon säkäkorkeutta ja sain tulokseksi noin 36-36,5 cm. Muhkea turkki tosin hieman hankaloittaa mittaamista. Säkäkorkeus oli kuitenkin suunnilleen sama kuin pari kuukautta sitten, joten tämän suhteen Ludo ei tunnu juuri kasvaneen. Painoa pennulla on aika tarkalleen 7,0 kg tällä hetkellä. Ludo kuitenkin tuntuu jotenkin hoikistuneen, sillä sen kylkiluut tuntuvat selvemmin kuin aikaisemmin. Muuttunut ruokavalio ja vaihteleva syöminen ovat saattaneet vaikuttaa tähän. Eläinlääkärin mukaan pentu on kyllä normaalipainoinen.


High five! ;D

tiistai 25. helmikuuta 2014

Kuulumisia

Ludon masuvaivat eivät vieläkään ole täysin helpottaneet. Lääkekuurit on syötetty loppuun asti ja nappulatkin päätettiin lopulta vaihtaa eläinlääkärin suosittelemaan Hill'sin Prescription Diet i/d Gastrointestinal Health -nappulaan. Ludo söi siis lääkekuurien alkuvaiheessa Brit Caren pentunappulaa, mutta juuri mitään muutosta mahakipuiluissa ei näyttänyt olevan tänä aikana. Ajattelimme kokeilla kaikki vaihtoehdot ja ostimme pienen pussukan ylikallista i/d-nappulaa, mutta parin kolmen viikon syöttämisen jälkeen ei tästäkään nappulasta tunnu juuri mitään hyötyä olevan.


Ludon oireilu ei enää ole niin voimakasta kuin heti vuodenvaihteen jälkeen, mutta edelleen sitä tuntuu ahdistavan syömisen jälkeen ja välillä se vinkuu pallo suussaan. Välillä hyvin pieni määrä ruokaa (esim. pari pientä lihapullanpalasta) saattaa aiheuttaa vinkumista, mutta välillä Ludo saattaa syödä isonkin määrän ruokaa vinkumatta lainkaan. Pennusta on lisäksi aika vaikea päätellä, että miten paljon siihen oikeasti sattuu, kun välillä se vinkuu voimakkaasti, mutta vinkuminen unohtuu namipurkin rapinan kuullessa. Luulisi, että jos kipuilu olisi ylitsepääsemättömän voimakasta, ei pentua kiinnostaisi mitkään namit sen aikana. Välillä Ludo on kyllä osoittanut ylidramaattisuuden merkkejä, sillä esimerkiksi koiralenkillä se saattaa huutaa varoituksena kovin pahalla äänellä, kun toinen koira vähän ojentaa sitä, vaikka toinen ei edes koskisi pentuun. :D Jatkamme Ludon ruokkimista toistaiseksi i/d-ruualla, sillä eläinlääkärin suositus oli syöttää sitä parin kolmen kuukauden ajan. Pitää pohtia jatkoa, että mitä pitäisi tehdä, jos mitään muutosta ei tunnu tapahtuvan.


Ai niin, on mahaoireista ollut Ludolle jotain hyötyäkin. Joku ilta se vinkui oikein surkeasti ja loikkasi sängyn päälle. Eipä pientä pentua millään raaskinut passittaa alas sängyltä, joten se sai jäädä hetkeksi sängyn jalkopäätyyn. Tämän jälkeen pennulla on ollut lupa tulla sängylle, vaikka sen piti olla ehdottomasti koiravapaata aluetta. :D Nooh, eipä pieni musta yleensä kovin pitkään sängyllä viihdy, kun sille tulee varmaan kuuma niin pian. Parina aamuna Ludo on tullut herättämään meidät loikkamaalla sängylle ja suoraan mahan päälle! Siitä se sitten näppärästi tassuttelee meidän väliimme sängyllä ja joskus jopa jää vähäksi aikaa rapsuteltavaksi. Pentu selvästi näin kertoo, että hänen mielestään olisi aika herätä. ;)


Helmikuun alkupuolella muuten tuli etsittyä Ludolle uutta pantaa, kun viime syksynä ostettu vihreä panta oli jäämässä aivan liian pieneksi. Halusimme Ludolle uudeksi pannaksi puolikuristavan pannan, jossa kiristysosa olisi kangasta ja tarpeeksi pitkä suhteessa kauluskarvojen runsauteen. Etsimme sopivaa pantaa useammastakin eläinkaupasta, mutta sopivanlaista ei vaan tahtonut löytyä. Päätin sitten tehdä itse Ludolle pannat, jotta saisin varmasti mieluisia. Tutkiskelin netistä erilaisia tapoja tehdä puolikuristava panta ja tilasin Antassulta materiaalit.



Pantojen ompelu oli yllättävän nopeaa ja helppoa, vaikka sellaisia en koskaan aiemmin ollut tehnyt. Toiseen pantaan tein aluksi kiristysosan eri tavalla, mutta muutin sitä hieman, sillä hihnan lukko-osa viisti liian lähellä maata. Nyt pannat on testattu käytännössä toimiviksi. :) Ludolla ei aiemmin ole ollut puolikuristavaa pantaa, mutta se antaa onneksi yllättävän hyvin pujottaa pannan pään yli ja ottaa sen pois. Puolikuristava panta kyllä helpottaa mukavasti lenkkeilyä, kun se on helppo laittaa koiralle, eikä ei tarvitse etsiä tavallisen pannan lenksua kauluskarvojen seasta. Lisäksi puolikuristava panta tuntuu kiertävän hihnan mukana paljon paremmin koiran kaulassa, eikä sisällä ollessa ole painamassa kauluskarvoja lyttyyn. Samalla, kun ompelin uudet pannat, tuli tehtyä Ludolle myös uusi heijastava hihna. Huippua, kun itse tehdessä sai säädettyä hihnan käsilenkin ja hihnan pituuden juuri omien mieltymysten mukaan. :) Lisäksi hihna ja pannat tulivat itse tehtyinä huomattavasti edullisemmiksi kuin jos olisi ostanut ne valmiina kaupasta.


Ludon kanssa on tullut käytyä ahkerasti metsälenkeillä. Mukana on ollut vaihteleva porukka kavereita koirineen, parhaimmillaan olemme tainneet lenkkeillä kuuden koiran voimin, joista suurin osa on ollut shelttejä. Yhdellä lenkillä lauman jatkoksi liittyi parivuotias japaninpystykorvanarttu, jota Ludo yritti kovasti houkutella leikkimään. Neitokainen oli kuitenkin vähän aremman puoleinen, eikä juuri innostunut pennun innokkaista leikkiyrityksistä.

Kananmunaa, omnom.

Ludon velipuolta Pepiä on tullut myös nähtyä säännöllisesti. Välillä olemme treffanneet koirapuistossa, välillä ihan talojen takapihalla. Yhtenä viikonloppuna Ludo pääsi myös hoitoon Pepin luokse, kun meillä oli pitkä päivä poissa kotoa. Lisäksi Ludon kanssa on tullut käytyä Mustin ja Mirrin järjestämillä pentutreffeillä, jotka taas jatkuvat pienen tauon jälkeen. Viime kerralla mukana oli varsin hurmaava viisikuinen keeshondtyttö, joka jakeli pusuja kaikille. :D Tyttö  kirmaili ympäriinsä leikkiaitauksessa ja innostui myös leikkimään Ludon kanssa.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Punainen nauha

Erittäin edustava karvapallo ;D

Japaninpystykorvayhdistys järjesti eilen paikallisella Musti ja Mirri -areenalla mätsärin, johon lähdimme Ludon kanssa harjoittelemaan tulevia näyttelyitä silmällä pitäen. Menimme hallille ihan vähän ennen kehien alkamisaikaa ja ilmoittauduimme pieniin pentuihin viimeisenä. Odotteluaikaa oli tässäkin mätsärissä reilusti, sillä kehät alkoivat puoli tuntia myöhässä. Hallissa oli käytössä kolme kehää ja luokat oli jaettu niihin järkevästi, joten mätsäri eteni kuitenkin suht nopeaa tahtia. Ludo suhtautui meluisaan hallitilaan aikas hyvin, välillä se vain olisi kovasti halunnut mennä leikkimään läheltä ohi kulkevien toisten koirien kanssa. Suurimman osan ajasta se kuitenkin malttoi odotella rauhassa, mitä nyt välillä protestoi vinkumisella paikallaan odottelua.


Kehässä meidän pariksemme sattui bichon frise ja tuomaroimassa oli Reetta Minkkinen, joka kasvattaa japaninpystykorvia. Ludo meni kehässä nätisti ja antoi hyvin pöydällä tuomarin tutkia ja katsoa hampaat. Pennun seisottaminenkin onnistui tällä kertaa aikas hyvin, joten tuloksena oli punainen nauha! Olin tuloksesta iloisen yllättynyt ja onnellinen siitä, että pikkukoira osasi esiintyä vähäisestä harjoittelusta huolimatta. :)

Takana tuleva korgi vähän arveluttaa

Heti oman vuoromme jälkeen alkoi punaisen nauhan saaneiden pikkupentujen kehä. Onneksi olimme viimeisellä numerolla, joten päädyimme aivan kehän laidalle niin, että pentua oli kunnolla tilaa seisottaa. Kehässä juostessa (itse kyllä kävelin) tosin ensimmäisellä numerolla ollut koirakko tuli melko vauhdikkaasti ja saavutti meidät hetkessä. Ludoa takaa tuleva koira hieman arvelutti ja se kääntyi katsomaan taaksepäin useaan otteeseen. Lopussa pennun keskittyminen alkoi herpaantua, eikä se oikein enää jaksanut seisoa paikoillaan. Emme sijoittuneet punaisten kehässä, mutta olimme ehkä noin sijalla viisi parinkymmennen punaisen nauhan saanen pikkupennun joukossa.

Nätti seisotus, takajalat miten sattuu ja hihna ihan liian kireällä.. :D Mutta pentu malttaa seisoa paikoillaan! 

Mätsäristä jäi kyllä kokonaisuudessaan hyvä mieli. Ludo meni taas oikein nätisti ensimmäisessä kehässä. Olisi tosin voinut ehkä mennä ilmoittautumaan hieman aiemmin, jotta oma kehä ja punaisten kehä eivät olisi tulleet aivan peräkkäin. Kehäkokemusta tuli joka tapauksessa kerrytettyä niin itselle kuin pennulle. :)