lauantai 29. marraskuuta 2014

Kesämuistoja

Viime blogitekstistä on hurahtanut ihan hirmuisen pitkä aika! Pieni blogitauko venähti huomaamatta turhan pitkäksi. Paljon on ehtinyt liki puolessa vuodessa tapahtua ja kameralle onkin tallentunut muistoja menneestä kesästä ja syksystä. Ajattelin nyt vähän koota yhteen, mitä tässä menneinä kuukausina on tapahtunut. 


Kesäkuussa menimme molemmat mieheni kanssa kesätöihin, ja tilanne oli ensimmäistä kertaa se, että Ludon piti olla arkipäivisin yksin kotona pitkiä aikoja. Aiemminhan itse olen ollut pääasiassa kotona kirjoittamassa gradua ja Ludon ei ole juurikaan tarvinnut olla itsekseen. Kesän ajalle sain työni neuvoteltua niin, että tein vain kuusituntista päivää. Näin Ludon ei tarvinnut olla kuin korkeintaan seitsemän tuntia itsekseen kotona ja aikaa jäi mukavasti illasta koiran kanssa olemiseen. Kesän aikana lenkkeilimme ahkerasti mm. läheisen Valkeisenlammen kauniissa ympäristössä ja kävimme myös koirapuistoissa treffailemassa koirakavereita.

Valkeisenlammella, niin nättiä. ♥

Toukokuussa kävimme Ludon kanssa agilityn alkeiskurssin ProPerrolla Kuopiossa, ja jatkoimme siitä suoraan peruskurssille kesäkuussa. Aiemmin olimme aloitelleet harrastusta agilityeskarissa, jossa harjoiteltiin esimerkiksi naksuttimen käyttöä, käden ja katseen seuraamista, targetille lähettämistä ja aloiteltiin hyppyjen opettamista niin, että koira juoksi vain siivekkeiden läpi. Jo tässä oli paljon oppimista, sillä itse en ole koskaan aiemmin harrastanut agilitya, ja koirallekin kaikki on ihan uutta. Alussa Ludon kanssa meni paljon aikaa siihen, että opeteltiin hallilla hiljaa olemista. Ludo kun tahtoo vetää hirmu kierrokseet siitä, kun jo mennään hallille. Niin kivaa ja jännää siellä on.

Alkeiskurssilla käytiin sitten läpi kaikki tavallisimmat agilitykisoissa käytetyt esteet (esim. putki, muuri ja rengas) ja tehtiin pientä radanpätkää, jossa oli noin viisi estettä. Peruskurssilla päästiin opettelemaan ohjauskuvioita (mm. valssia) ja tekemään vähän pidempää rataa. Ludo on kyllä tykännyt tosi paljon agilitysta, ja se on saanut koko ajan vauhtia lisää. Alkuun tosin pimeät mutkaputket olivat pelottavia, mutta niihinkin on vähitellen totuteltu. Intoa pienellä mustalla onneksi riittää, ja ProPerrolla on ihan huiput valmentajat!


Kesällä ilmoittauduin mukaan rallytokokurssille, joka järjestettiin kerran viikossa ulkokentällä kesä- ja heinäkuun ajan. Aiemmin emme ole Ludon kanssa rallytokoilleet, mutta halusin päästä kokeilemaan tätäkin lajia ja saada aktivoitua koiraa työpäivien yksinolon jälkeen. Ihan alussa opettelimme vierellä seuraamista ja perusasentoa, joka on sama kuin tokossa. Joka viikko harjoiteltiin ensin joku uusi tehtäväkyltti ja tehtiin noin kymmenen tehtävän rallytokorata, jossa oli alokasluokan liikkeitä. Rallytokossa tykkäsin siitä, että se on huomattavasti vapaampaa ja leppoisempaa kuin tavallinen toko, ja rallyssa koiraa saa koko ajan ohjata käsiliikkein ja kannustaa suullisesti.

Ludo tykkäsi rallytokosta, mutta harmittavasti kesän kuumimmat helteet sattuivat kurssin loppupuolelle. Mustaa hiekkakenttää vasten aurinko porotti niin kovasti, ettei radalla kauaa viitsinyt olla. Lisäksi itsellä oli vähän motivaatio-ongelmia kurssin aikana, kun kurssin vetäjä ei ollut ehkä se itselle sopivin kouluttaja. Tämän vuoksi rallytokon harrastaminen on kesän jälkeen jäänyt, mutta haaveena on kyllä vielä jossakin vaiheessa palata lajin pariin. Tällä hetkellä agility kuitenkin vie voiton, ja on meillä Ludon kanssa se ykkösharrastus.



Heinäkuussa lenkkeiltiin paljon Neulamäen metsissä ja yhdelle retkelle otettiin jopa eväät mukaan. Helteiden aikaan pitkät lenkit oli pakko jättää vähemmälle, joten silloin retken kohteeksi valikoitui useasti ranta, johon koiratkin ovat tervetulleita. Rannalla näkyi monena päivänä muita koiria, kuten suomenpystykorva ja alle puolivuotias shelttivauva, joka intoutui leikkimään Ludon kanssa.



Viime vuonna emme juurikaan ehtineet käymään Ludon kanssa rannalla ja uimassa ennen kuin vedet viilenivät. Aiemmin pieni musta oli vain kahlaillut rantavedessä, eikä uskaltautunut sen pidemmälle. Tänä kesänä saatiin nauttia uskomattoman lämpimistä vesistä ja päästiinkin niin pitkälle, että Ludo alkoi itsenäisesti mennä veteen virtahepoasentoon kastelemaan mahaansa ja viilentäytymään. Uimaan Ludo ei vielä lähtenyt itse, mutta houkuteltuna se ui pienen lenkin ja palasi sitten nopeasti takaisin rantaan kuivattelemaan.

Virtaheposella on hauskaa :D

Koko ajan syvemmälle veteen

Heinäkuun loppupuolella Ludo sai kaverikseen Sellan, kun mäyräkoiraneiti tuli meille viikonlopuksi hoitoon. Vauhdikkaalla kaksikolla riitti leikkejä vaikka kuinka ja energiaa käytiin purkamassa myös koirarannalla. Sellaa vaan ei uskaltanut pitää irti, kun siitä ollaan kouluttamassa hurjaa jäniksenmetsästäjää. Kaksikolle järjestettiin tekemistä heittelemällä frisbeetä ja muita kelluvia leluja vedestä noudettavaksi.


Heinäkuussa treenailtiin rallytokon lisäksi myös agilitya, jossa keskityttiin keppien opetteluun erillisellä pujottelukurssilla. Keppien treenaus aloitettiin loppupäästä ja ensin koira opetettiin hakemaan viimeinen keppiväli. Siitä sitten vähitellen lisättiin pujoteltavien keppien määrä kolmeen ja lopulta kuuteen, ja koko ajan vähennettiin koiran ohjaamista kädellä oikeaan keppiväliin. Neljän kerran kurssin jälkeen Ludo osasi pujotella itsenäisesti kuusi keppiä eli puolet lopullisesta tavoitteesta. :)


Elokuussa agilitytreenit jatkuivat ProPerron jatkokurssilla, jolla opeteltiin monimutkaisempia ohjauskuvioita kuin aiemmin. Itsellä haastetta riitti ohjauskuvioiden hahmottamisessa ja ajoissa oikeassa paikassa olemisessa. Ludo kun on melko nopea agilitykoira, itse en meinaa perässä pysyä! :D Treenattavat radanpätkät pitenivät kurssin myötä, parhaimmillaan saatiin Ludon kanssa tehtyä 12 estettä. Ei tosin ihan yhteen putkeen, mutta parin korjausliikkeen jälkeen kuitenkin.




Elokuussa vietimme paljon aikaa mökkeilemässä, kun muuten kesä oli ollut niin kiireinen, ettemme juuri mökille olleet ehtineet. Yritin houkutella Ludoa vielä uimaan uuden kelluvan lelun avulla, mutta aina tuntui olevan aallokkoa sen verran, ettei pieni musta juuri uskaltautunut menemään jo viilenevään veteen. Muuten uusi vinkuva lelu tuntui kelpaavan koiralle, sillä vinkulelut ovat Ludon suosikkeja. :D Kesämökillä on kyllä siitä kiva käydä, että siellä Ludo pääsee aina juoksemaan vapaana ja muutenkin saa mennä mielensä mukaan pihapiirissä ja seurailla ihmisten puuhia. Tuollainen on paljon aktivoivampaa ja väsyttävämpää koiralle kuin normiarki sisällä kerrostalossa.

"Saimpas lopulta haettua lelun! En kyllä varmasti mene uudestaan." :D

Syksyn satoa ja tassutemppuja

Syyskuussa pidettiin taukoa agilitysta, kun en uskaltautunut ilmoittautua kurssille muuttumassa olleen työtilanteen vuoksi. Kävimme tosin yksittäisellä vuorolla treenamassa keppejä ja toisella kertaa perusohjauskuvioita. Kummallakaan kerralla treenit eivät oikein kulkeneet, ja jumituimme vain treenaamaan jotain yksittäistä pientä juttua. Keppejä pitää kyllä vielä treenata paljon, sillä kuukauden keppitauon aikana Ludo oli jo melkein unohtanut, et mitä ihmettä näiden keppien kohdalla piti tehdä. Jatkokurssilla olimme toki käyneet tässä välissä, mutta siellä treenataan pääsiassa hyppyjä ja putkia radanosana, joten keppien treenamiseen pitäisin erikseen keskittyä. Samoin kontaktiesteet, kuten puomi ja A, pitäisi opetella jossain vaiheessa Ludon kanssa.

Parasta mökillä - vapaana juoksentelu ja palloleikit

Syksyllä tuli käytyä myös koirapuistoissa paljon, ja yhtenä päivänä treffasimme mittelspitz Vilin kanssa läheisessä puistossa. Joskus aiemmin ollemme Ludon kanssa nähneet Viliä pentutreffeillä Mustissa ja Mirrissä. Ludo ja Vili ovat suunnilleen samanikäisiä ja leikit kävivät hyvin yksiin. Jollakin toisella koirapuistoreissulla Ludolle heiteltiin monta kertaa palloa ja pieni musta juoksi innolla pallon perässä hiekka pöllyten. Jo puistossa ollessa Ludo alkoi siristellä toista silmäänsä hassusti. Silmään varmaan oli päässyt menemään hiekkaa ja se jäi silmään kaihertamaan. Pieni koira siristeli koko illan ja aloin jo huolestua, että pitäiskö tässä lähteä eläinlääkäriin. Päätimme kuitenkin nukkua yön yli, ja aamulla silmä oli onneksi palautunut normaaliksi.


Kuva: Laura L. Kiitos!

Syyskuun loppupuolella Ludo pääsi viikonlopuksi hoitoon ystäväni luokse, kun suuntasimme mieheni kanssa viikonlopuksi Tampereelle tanssikurssille. Tämä oli varmasti Ludon syksyn hauskin viikonloppu, sillä tekemistä riitti kaverini koirien Islan ja Riimin kanssa. Lisäksi Ludo pääsi useaan otteeseen porukan mukana pitkille metsälenkeille juoksemaan vapaana ja leikkimään peräti kuuden koiran laumassa.

"Vähänks meillä on kivaa!" Kuva: Laura L.

Kuva: Laura L.

Koko lenkkiporukka. Kuva: Laura L.

Lokakuun alussa Ludo alkoi oireilla korvaansa päätään ravistelemalla ja rapsuttelemalla. Samaan aikaan yhtenä yönä se oli nyhvännyt toisesta etutassusta anturan välistä karvaa pois. Aluksi epäilimme oireiden aiheutuneen allergisesta reaktiosta, kun Ludo oli saanut kahta erilaista uutta ruokaa paria päivää ennen oireilun alkua. Odottelimme viikonlopun yli, mutta oireilu ei rauhoittunut, joten suuntasimme eläinlääkäriin. Tutkimuksissa selvisi, että korvassa oli tulehdus ja samoin tassuväli oli tulehtunut. Lääkkeeksi saimme antibioottiliuosta, jossa oli myös hiivaa tappavaa ainetta. Korvatulehduksen syy jäi mysteeriksi, mutta tassuun oli todenäköisesti joku tökännyt ja siitä se oli sitten lähtenyt tulehtumaan. 


Lääkekuurit aloitettiin samantien eläinlääkäristä kotiuduttua, ja korvatippojen laittaminen kipeään korvaan osoittautui hyvin vaikeaksi. Kuurin edetessä onneksi oikea tekniikka löytyi vähitellen, ja tippojen laittaminen helpottui edes vähän. Tassun hoitaminen tipoilla oli sen sijaan suht helppoa. Antibiootin lisäksi korvaa piti putsata kerran päivässä puhdistusliuoksella, ja samoin tassua piti pestä jodipohjaisella pesunesteellä kerran päivässä lenkkeilyn jälkeen. Yön ajaksi Ludolle laitettiin kauluri päähän, ettei se pääsisi huomaamatta nuolemaan tassua tai rapsuttelemaan korvaansa. Kaulurin käyttö sujui yllättävän mutkattomasti. Alkuun tosin pieni koira törmäili kuuppa päässä vähän joka paikkaan, mutta hetken harjoittelun jälkeen se esimerkiksi söi nappuloita ja puruluita ongelmitta. Antibioottikuurit kestivät noin pari viikkoa ja molemmat tulehdukset onneksi paranivat kuurien aikana hyvin.



Eläinlääkärikäynnin yhteydessä juttelimme myös Ludon mahaoireista. Masuvaivat ovat onneksi huomattavasti vähentyneet alkuvuodesta, mutta edelleen Ludo saattaa vinkua syönnin jälkeen. Aiemmin Ludo sai nappuloita kaksi kertaa päivässä annosteluna, mutta silloin tuntui, että koira soi itsensä ihan ähkyyn ja vinkui mahaansa sen takia. Tämän vuoksi vaihdoimme nappulat jatkuvasti saataville, ja vinkuminen tuntui vähentyvän. Kesän aikana mahaoireita oli välillä vähän enemmän ja tämän vuoksi kokeilimme vaihtaa ruokaa toisenlaiseen. Aiemmin Ludo soi BritCaren Adult Small Breed Lamb & Rice -nappulaa, jossa lihapitoisuus on suhteellisen suuri. Kaikki proteiinipitoinen ruoka tuntui aiheuttavan vinkumista, joten päätimme kokeilla nappuloita, joissa proteiinipitoisuus olisi pienempi. Uudeksi ruuaksi valikoitui marketeista saatava HauHau Champion Superpremium Lohi-peruna -nappula. Samalla oli ajatus kokeilla kalapohjaista nappulaa, jos se sopisi paremmin Ludolle kuin kana tai lammas. Uudet nappulat tuntuvat käyvän Ludolle hyvin, joten toistaiseksi olemme niillä menneet. Eläinlääkärikäynnin yhteydessä saimme uudestaan kokeiltavaksi mahahapon eritystä vähentävää omepratsolia kuurina, sillä eläinlääkäri arveli mahaoireiden johtuvan närästyksestä. Tai parempaakaan selitystä oireille hän ei keksinyt. Omepratsolikuuri on vielä syöttämättä, kun oireilua on ollut nyt taas vähemmän.




Ludon mahavaivat ovat muuten hankaloittaneet herkkunamien valitsemista. Välillä tuntui, että ihan sama mitä namia Ludo saa esimerkiksi agilitytreeneissä, niin se vinkui joka tapauksessa treenien jälkeen. Kokeilin esimerkiksi kana- ja kalapohjaisia nameja sillä ajatuksella, että josko ne olisivat vatsaystävällisempiä, mutta eroja eri lihojen välillä ei tuntunut olevan. Nyt olemme määrätietoisesti pyrkineet treeneissä siihen, että koira olisi hallilla mahdollisimman rauhallinen, eikä vetäisi turhia kierroksia treeneissä. Ohjaajamme mukaan Ludon käytös kentällä on rauhoittunut huomattavasti ja samalla olen huomannut, että koira vinkuu paljon vähemmän treenien jälkeen. Kai näillä tekijöillä on sitten jonkinlainen yhteys, sillä aiemminkin on tullut huomattua, että stressi lisää vinkumista. Ludo on esimerkiksi vinkunut lenkin jälkeen, vaikkei olisi moneen tuntiin saanut mitään syömistä. Namiongelma sen sijaan ei ole poistunut, vaan se on muuttunut erilaiseksi. Nyt vaan tuntuu, ettei löydy tarpeeksi hyvää namia, joka jaksaisi motivoida koiraa kentällä ja olisi vielä helppo käyttää treeneissä (esimerkiksi ei liian kostea taskuun laitettavaksi). Namikokeilut siis jatkuvat edelleen.

Syksy alkaa jo vaihtua talveksi, mutta palloleikit jatkuvat.

Huh, tulipa tästä kilometripostaus! Aluksi tuntui, että eihän tässä nyt ihmeitä ole tapahtunut, normiarkea vain. Yllättävän paljon menneisiin kuukausiin on kuitenkin mahtunut. :) Jatkossa yritän päivitellä blogia säännöllisemmin, jotta vältyttäisiin näin hurjan pitkiltä tauoilta.