torstai 31. joulukuuta 2015

Koontia vol. 5 - Marras-joulukuu

Ensilumi ♥ (ei välitetä siitä, että se oli melkein vain räntää ja suli parin päivän päästä pois..)



Marraskuun alkoi melko keikkapainotteisesti. Ensin kävin kuuntelemassa musiikkikeskuksella Ismo Alangon konsertin uuden levyn (Ismo Kullervo Alanko) tiimoilta. Musiikkispektaakkelin alkupuolisko koostui uuden levyn biiseistä ja toisella puoliajalla päästiin nauttimaan vanhoista hiteistä. Itse en ollut ehtinyt juuri kuunnella uusia kappaleita, joten alkuosiossa riitti uusia musiikillisia elämyksiä, mutta niitä tarjoiltiin myös loppuosan uudelleen sovitettujen biisien muodossa. Konsertti kesti huimat kolme tuntia, mutta musiikin monipuolisuus piti otteessaan loppuun asti.

Seuraavana viikonloppuna kävin sitten katsomassa Antti Tuiskun Peto on irti -konserttisalikiertueen Kuopion keikan musiikkikeskuksella. Keikka oli melkoista hittitykitystä biisistä toiseen. Jopa slovareista oli tehty menevämpiä versioita, mikä vähän ärsytti, sillä edes hetkeksi olisi voinut vähän rauhoittua näiden biisien kohdalla. Kokonaisuudessaan show oli hieno, ja tarjosi varmasti elämyksiä kaikille katsojille.


Kummin aitta

Marraskuun lopulla oli peräti kahdet pikkujoulut. Ensin juhlittiin työporukalla herkuttelemalla  jouluruokaa Puikkarin kabinetissa, sen jälkeen jatkettiin iltaa yökerhon puolelle kuuntelemaan Tuire Kilpeläistä. Seuraavana päivänä oli ammattiliiton pikkujoulut, joissa ohjelmassa oli ensin koruaskartelua Askartelukulmassa. Jokainen sai tehdä lasihelmistä metallilankaan pujottelemalla omannäköisensä korun parin malliversion mukaan. Tämän jälkeen siirryttiin Kummisedän takapihalla olevaan aittarakennukseen kuuntelemaan alaan liittyvää stand upia, ja nauttimaan ylikypsää naudan entrecôtea, joka oli todella maukasta. Pikkujouluissa tuli myös moikattua vanhoja työkavereita edellisestä työpaikasta ja vaihdeltua kuulumisia. Varsin onnistunut tilaisuus siis.


Marraskuun lopussa käytin Ludoa ostopaatti Jerry Ketolalla hoidettavana. Emme olleet aiemmin käyneet Ludon kanssa osteopaatin luona, mutta nyt sain kaverilta peruutusajan nopealla varoitusajalla ja päätin hyödyntää tilaisuuden, kun sen verran harvoin hyviä osteopaatteja täällä päin käy. Ketola kävi koko koiran läpi, mutta ei onneksi löytänyt muuta kuin pientä jumitusta selkärangasta rintarangan parin nikaman kohdilta. Tämä saatiin avattua suht helposti hoitokerran aikana, ja oma hoitovuoromme olikin nopeasti ohi. Osteopaatilla käynti oli taas välitarkistus, ettei koiralla ole pahempia jumeja agilityn jäljiltä. Onneksi taas selvittiin suht vähällä.

Houkutuksen herkkuja

Joulukortit postiin, kerrankin löytyi vähän persoonallisempia kuin yleensä.




Joululahja siskolle, itse tehty lasihelmikoru


Joulun aikaan oli mukavan pitkät vapaat, ja kerrankin töistä pääsi irtautumaan kunnolla. Joululoma meni aika rauhallisissa tunnelmissa, pääasiassa ihan kotosalla Kuopiossa. Kävimme shoppailemassa jouluruokaa kaverini kanssa, ja istuimme iltaa useampana päivänä hyvien juustojen ja neulomisen merkeissä. Ihanaa rentoutumista. ♥ 




Jouluaattona satoi onneksi lunta, mikä loi oikeaa joulun tunnelmaa edes aaton ajaksi. Harmittavasti lumet sulivat pois heti seuraavana päivänä. Jouluaaton illan vietin siskon perheen luona saunomisen, hyvien ruokien ja lasten kanssa lautapelien pelaamisen merkeissä. Jäin vielä siskoni luokse yöksi, kun yhdessä pelaillessa ilta hujahti huomaamatta.

Omat jouluruoat, on siinä edes kalkkunaa ja laatikoita. :D


Juuri joulun jälkeen sain flunssan ja välipäivät menivätkin kotisohvalla pötkötellessä. Silloin oli onneksi paljon aikaa tehdä käsitöitä ja tuijotella hyviä sarjoja Netflixistä. Sain lopultakin vähän ennen joulua ostettua lisää ontelokudetta, ja kesällä aloittamani virkattu Asteri-matto valmistui viimeinkin. Lisäksi sain tehtyä yhdet lapaset valmiiksi.


 

Koira avustaa mattoprojektissa :D

Loppukevennys - ah, niin järkevän näköinen pikkumusta :D

lauantai 31. lokakuuta 2015

Koontia vol. 4 - Syys-lokakuu


Syyskuu käynnistyi vauhdikkaasti, kun heti ensimmäisenä viikonloppuna ohjelmassa oli Kuopio Maraton. Olin aloittanut juoksutreenit heinäkuun alussa juoksuohjelman mukaisesti vähitellen kasvattamalla lenkkien pituutta. Aloittaessani varsinaisia tavoitteita ei ollut, tähtäsin vain suunnilleen siihen, että pystyisin loppukesästä juoksemaan noin 5 km lenkin. Työpaikallani alettiin kesällä kuitenkin puhua syksyllä odottavasta Kuopio Maraton -tapahtumasta ja sen eri luokista. Työkaverini aikoi tänäkin vuonna osallistua 10 km matkalle, ja alkoi houkutella minuakin mukaan. Katsoin juoksuohjelmaani todeten, että treenejä pitäisi aikalailla kiristää, sillä ohjelman mukaan noin pitkiä lenkkejä olisi luvassa vasta syyskuun lopulla. Idea osallistumisesta jäi kuitenkin hautumaan, ja ilmoittauduin mukaan ihan viimemetreillä elokuussa, kun juoksutreenit tuntuivat kulkevan sen verran hyvin.



Sain treenatessani noudatettua yllättävän hyvin juoksukoulun 11 viikon ohjelmaa (löytyy täältä). En tosin mennyt aivan orjallisesti ohjelman mukaan, vaan saatoin vaihdella vapaa- ja treenipäiviä keskenään viikon aikana muiden menojen mukaan. Näin ohjelman sai helpommin sovitettua omaan arkeen. Noudatin ohjelmaa noin viikolle 8 asti, ja sen jälkeen vedin viimeisen viikon ennen tapahtumaa hieman kevyemmin. Elokuussa oli tarkoitus hieman kasvattaa lenkkien pituutta, mutta en kuitenkaan ehtinyt tehdä 5-6 km pidempiä lenkkejä ennen tapahtumaa. Kuopio Maraton -päivänä jännitti ihan hirmuisesti ennen juoksua, sillä ajattelin, etten millään jaksaisi juosta koko 10 km matkaa. Juoksu kulki kuitenkin yllättävän kevyesti, ja sopivan lämmin ilma suosi juoksijoita. Reitti kulki Kuopion keskustan läpi Väinölänniemelle ja sieltä Itkonniemen ja rautatieaseman kautta Kuopiohallille, jossa oli tapahtuman pääpaikka ja maalialue. Jaksoin kuin jaksoinkin juosta ihan koko matkan! Tunne maalissa oli ihan uskomaton, olin ylittänyt tavoitteeni ja juossut elämäni pisimmän matkan. En olisi ikinä uskonut, että pystyisin moiseen.









Syyskuun toisena viikonloppuna lähdimme työporukalla islanninhevosvaellukselle Rautalammin Sahalaan. Paikka oli minulle jo ennestään tuttu, sillä siellä on joskus aiemmin ollut tanssiporukan illanviettoja. Islanninhevosia, tai hevosia ylipäätään, sen sijaan en ollut ennen nähnyt kuin etäällä laitumella. Pikkuisen jännitti, että tuon eläimen selkäänkö tässä pitäisi mennä. :D Onneksi issikat ovat tunnettuja leppoisuudestaan.

Aluksi islanninhevoset olivat pihatossa, ja ryhmäläisille jaettiin hevoset taitotason mukaan. Itse sain aloittelijalle sopivan tummanruskean Kolbakur-issikan, jonka nimi tarkoittaa tummaselkäistä. Heppaa kutsuttiin nimellä Kolbi, ja se vaikutti mukavan rauhalliselta kaverilta. Pihatossa issikat satuloitiin, ja jalustimet säädettiin sopiviksi. Tämän jälkeen hevoset talutettiin pihalle pieneen aitaukseen, jossa ohjaaja auttoi hevosen selkään nousemisessa ja sitten harjoiteltiin hevosten ohjastamista. Peruskuviot, kuten liikkeelle lähdöt ja pysäytykset onnistuivat suht helposti, mutta hevosen kääntäminen ympäri toiseen suuntaan oli jo haastavampaa.

Kolbakur eli Kolbi

Harjoittelun jälkeen lähdettiin ratsastamaan maastoon aluksi metsäteitä pitkin ja sitten myös metsäpoluille. Ratsastus sujui yllättävän hyvin taitotasoon nähden, ja vähitellen aloin rentoutua hevosen selässä niin, että hevosen liikkeitä oli helpompi myötäillä. Issikat menivät kyllä ihailtavan hyvin peräkkäin lähes toisen turpa toisen hännässä kiinni. Noin tunnin ratsastamisen jälkeen pysähdyimme metsäkodalle juomaan kahvit ja nauttimaan vastapaistetuista muurinpohjaletuista mansikkahillolla. Vaelluksen toisella osuudella menimme jo vähän haastavampia metsäpolkuja, joissa oli korkeusvaihteluita enemmän kuin aiemmilla reiteillä. Tämä oli issikan ohjastamisen kannalta hieman vaikeaa, kun omaa painoa piti vaihdella hevosen selässä maaston muotojen mukaan. Kokeilimme myös issikoiden omaa askellajia tölttiä, joka näin aloittelijasta tuntui jo aika hurjalta menolta, vaikka sen pitäisi olla juuri pitkien matkojen tekoon soveltuva tasainen askellaji.


Vaelluksen jälkeen veimme hevoset takaisin pihattoon ja otimme satulat ja suitset pois. Sitten vielä saimme harjata omat issikkamme, mikä tosin taisi mennä vähän hukkaan, kun hevoset pääsivät vapaiksi ja osa oli heti piehtaroimassa purussa. :D Kokonaisuudessaan issikkavaelluksesta jäi tosi hyvä mieli, olisin voinut mennä pidemmänkin vaelluksen. Pitää kyllä joku kerta lähteä uudestaan issikoimaan. :)

Rautalammin maisemia
Ludo päätti vaihtaa talviturkkiin :D



Syyskuun puolivälissä minulla oli jälleen tiedossa työreissu kohti Turkua. Tällä kertaa reissasin ihan itsekseni, ja minun piti pysähtyä useamman tunnin vaihdon ajaksi Helsinki-Vantaalle. Onneksi aika kului nopeasti ylikallista aamupalaa nautiskellen ja ihmisvilinää seuraillen. Perillä Turussa ehdin tehdä töitä vain iltapäivän ajan, kun matkustamiseen oli mennyt koko aamu. Illalla sitten suuntasin taas viime reissulla hyväksi havaittuun intialaiseen syömään. Loppuilta menikin hotellihuoneessa peiton alla palellen, sillä edellisenä päivänä alkanut pieni kurkkukipu paheni flunssaksi ja kuume nousi. Seuraavan päivän suunniteltu tehdaskierros jäi välistä, ja suuntasin jo aamukoneella takaisin Kuopioon. Harmitti vietävästi, sillä juuri tätä kierrosta varten olin matkannut Turkuun. Eipä siinä sairastellessa muu auttanut kuin palata kotiin parantelemaan tautia.



Mattoprojekti etenee vähitellen, Ludo oli heti testaamassa. :)

Retkellä Varvisaaressa



 



Lokakuusta kaksi viikonloppua meni Kanakurssi II:lla, lisää aiheesta tässä postauksessa. Yhtenä viikonloppuna kävin tanssikurssilla vahvistamassa boogie woogien osaamista ja treenailemassa soolokoreografiaa. Ihan lokakuun lopussa oli ammattiliittoni järjestämä Pro-päivä Rauhalahdessa. Päivän aikana oli valinnaista ohjelmaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Aamupäivästä järjestettiin savolaiset olympialaiset, joissa lajeina oli mm. taideteoksen tekeminen luonnon materiaaleista, joukkolaulukilpailu, savolainen hiihtokilpailu ryhminä ja viesti, jossa kuljetettiin pienimpiä lapsia joukolla kantamalla. Seuraavaksi ohjelmassa oli kahvakuulailua sisätiloissa. Tunti oli lähinnä aloittelijoille tarkoitettu ja siellä käytiin perusliikkeitä kahvakuulan kanssa läpi. Itse olen kahvakuulaillut aiemmin jonkin verran, niin kovin uutta tämä tutustumistunti ei tarjonnut, mutta sieltä kyllä jäi kipinä aloitella taas uudelleen kahvakuulaharrastusta. Iltapäivästä pääsimme syömään Rauhalahden buffetlounaalle, ja sen jälkeen kokeilemaan seinäkiipeilyä. Itse kokeilin yhtä helppoa seinämää, joka osoittautui omalle hahmottamiskyvylle suht vaikeaksi. :D Päivän päätteeksi oli vielä mahdollista käydä uimassa Rauhalahden kylpylässä.




Agilityssä jatkoimme Ludon kanssa keppien treenaamista. Pujottelu sujui alkuun ihan hyvin, mutta välillä tuli takapakkia, kun Ludo ei oikein malttanut keskittyä tekemiseen. Myös valmentajien vaihtelu treenikerroilla tuntui vähän hämmentävän niin itseä kuin koiraa, ja kepittely tuntui välillä kovin turhauttavalta. Ratatreenejä jatkettiin entiseen malliin, ja niissä Ludo sai syksyn aikana vielä entistä enemmän vauhtia. Treenit tuntuivat kulkevan oikein mallikkaasti tältä osin, ja pääsimme vahvistamaan hieman haastavampia ohjauskuvioita, kuten saksalaista ja japanilaista.

Rauhalahden luontopolulla