torstai 30. huhtikuuta 2015

Koontia vol. 2 - Tammi-huhtikuu


Vuosi käynnistyi pakkaskelien merkeissä, ja Ludolle piti hankkia takki lämmittämään. Pitkän harkinnan ja vertailun jälkeen päädyin ostamaan Pompan perusmallin, jossa on ohut karvavuori. Pomppa istui Ludolle parhaiten, ja sen kiinnitys oli sopivan helppo: vain yksi klipsu selän päällä. Ludolla karvaa on kyllä omasta takaa ihan mukavasti, mutta kovimmilla pakkasilla oli hyväksi saada lisälämmikettä suojaamaan ja lämmittämään etenkin agilitytreenien jälkeen. Ludo vaan ei ihan ollut yhtä mieltä Pompan kätevyydestä: alkuun lenkkeillessä koira vain koko ajan ravisteli itseään, mutta ei se silti päässyt ärsyttävästä takista eroon. :D




Alkuvuodesta kävimme Ludon kanssa ProPerron erillisellä kontaktikurssilla, jossa aloiteltiin puomin treenaamista. Ensimmäinen treenikerta oli lähinnä valmentajan luennointia juoksu- ja pysäytyskontaktien hyvistä ja huonoista puolista. Luentokerralla korostettiin selkeän tavoitteen asettamista ja sitä, että asettamassaan kriteerissä pitää pysyä joka kerta. Päädyimme Ludon kohdalla siihen, että sen kanssa aloitetaan harjoittelemaan mieluummin juoksukontakteja. Treenit aloitettiin sillä, että koiran piti juosta mahdollisimman kovaa puomin viertä pitkin, ja tästä laskettiin montako loikkaa koira ottaisi puomilla. Ludon kanssa seuraavaksi tehtiin matalan puomin alastulolla treeniä niin, että koira vain juoksi alas takatassut kontaktialueeseen koskien. Palkkana käytettiin palloa, jonka perään koiran oli tarkoitus lähteä juoksemaan ja näin mennä puomin alastulo mahdollisimman nopeasti. 





Kontaktikurssilla tehtiin myös koiran koordinaatioharjoituksia, jotta koiran takapään hallinta paranisi. Koiran piti esimerkiksi kävellä kuin maahan asetettujen tikapuiden päältä, jokaista tassua bumpperien väliin asetellen. Kotitreeniksi tuli suositus esimerkiksi jumppapallotreenin avulla takapään lihasten vahvistamisesta.

Kurssilla Ludolla oli totuttelua siihen, että puomi rämisee ja ollaankin maasta vähän korkeammalla. Tätä ei yhtään auttanut se, että jollakin treenikerralla onnistuin itse potkaisemaan puomin tukeen ja Ludo säikähti ääntä. Tämän jälkeen muutama treenikerta menikin Ludon totuttamiseen uudestaan puomille. Kurssin loppuvaiheessa puomin alastulo alkoi jo sujua hyvin. Toistoja vain olisi pitänyt saada enemmän, jotta oppiminen olisi edennyt vauhdikkaammin. Mukava kurssi oli joka tapauksessa, ja sieltä sai hyvät valmiudet puomin opettelemiseen.






Helmikuussa kävin koirahierontakurssilla opettelemassa koiran kotihierontaa. Kurssin piti agilityvalmentajamme, joka on ammatiltaan myös urheilukoirahieroja. Kurssin alussa oli teoriaosuus koiran anatomiasta ja siitä, kuinka koira olisi hyvä lämmitellä ennen agilitytreenejä ja kisasuoritusta. Tämän jälkeen päästiin käytännön osuuteen, jossa jokainen pääsi hieromaan omaa koiraansa ja avustamaan kaverin koiran hieronnassa. Ensin katsottiin koiran asentoja esimerkiksi istuen ja seisten, ja näin yritettiin löytää mahdollisia jumituksista johtuvia virheasentoja. Itse hieronta aloitettiin laajalla sivelyllä, jonka tarkoitus oli rentouttaa koiraa. Sen jälkeen koiraa hoidettiin hieromalla pienempiä osiota omilla liikkeillään päästä häntää kohden. Kaverin koiran hoitaminen onnistui lähes ongelmitta, kun koira malttoi rentoutua. Ludolla sen sijaan teki vaikeaa, kun samassa pienessä huoneessa oli neljä muuta koiraa kerrallaan. Ludo ei olisi millään malttanut rauhoittua ja rentoutua hierottavaksi. Onneksi päähierontatekniikat saatiin kuitenkin käytyä läpi myös Ludon kohdalla.






Agilityn viikkotreeneissä vahvistettiin Ludon kanssa pussia ja rengasta, jotka ovat kentällä hieman harvemmin nähtyjä esteitä. Tämän vuoksi niiden treenaaminen onkin jäänyt vähän vähemmälle syksyn aikana. Treeneissä tuli huomattua, että itse pitää pysyä melkein koko ajan liikkeessä, jotta koiran keskittyminen pysyisi paremmin radan tekemisessä. Ludon kanssa olemmekin paljon treenanneet sitä, että agilitykentällä pitää keskittyä tekemiseen, eikä vaikka ruohomaton haisteluun tai toisille koirille haukkumiseen. Välillä yritettiin myös sitä, että ohjaan Ludoa tavallaan edestä päin, jotta koiralle tulisi vähän kiire ja sillä pysyisi keskittyminen paremmin yllä.








Maaliskuussa kävin ProPerron järjestämällä radanlukuluennolla Kurkimäessä. Luennolla käsiteltiin ohjaussysteemiä, esteosaamista, ärsykekontrollia ja erilaisia ohjaustekniikoita. Ohjaussysteemin tarkoituksena on mahdollisimman nopea esteradan suorittaminen ja loogisuus koiralle. Ohjaussysteemiin kuuluu esimerkiksi se, että koiran pitää tulla aina ohjaajan kasvojen puolelle ohjauskuvioissa tai se, että koira seuraa ohjaajan antamia vihjeitä. Esteosaamisesta painotettiin sitä, että esteiden suoritustavan tulisi olla oikea ja koiran pitäisi suorittaa esteet mahdollisimman nopeasti, turvallisesti ja itsenäisesti. Luennon lopussa käytiin yhdessä läpi valmiiksi rakennettua rataa, ja pohdittiin sille erilaisia suoritustapoja. Mietimme sitä, mikä olisi koiran linjan kannalta paras reitti, mikä olisi nopein tapa suorittaa esteet ja miten itse kannattaisi liikkua radalla.





Huhtikuussa lumet alkoivat sulaa, ja pääsimme taas juoksuttamaan koiria hiekkakentällä. Siellä tulikin käytyä monet kerrat, etenkin sen jälkeen, kun erosimme mieheni kanssa. Silloin pidimme ystäväni ja koiralauman kanssa monen monta terapiatuokiota pohtien parisuhdekuvioita ja maailmaa ylipäätään (kiitos vielä L, oot huipputärkeä ♥). Onneksi on ystävät ja tuo karvapallo, jotka auttavat vaikeiden tilanteiden läpi.


sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kanakurssi I

Huhtikuun lopulla osallistuin Kanakurssi I:lle, joka pidettiin viikonloppukurssina Pohjois-Savon opistolla Kuopiossa. Päädyin kurssille oppimaan lisää eläinten kouluttamisesta, ajatuksena hyödyntää opittua myös koiran koulutyksessa. Kanakurssin järjesti ProPerro, jolla käyn myös treenaamassa agilityä.



Kurssi oli operantin ehdollistamisen workshop, jossa opeteltiin toiminnan viemistä ärsykekontrolliin erottelevalla vahvistamisella. Kurssi perustui positiivisen vahvistamisen, negatiivisen rankaisun ja sammuttamisen käyttöön koulutusmenetelminä. Positiivisessa vahvistamisessa eläimen ympäristöön lisätään jotain, jonka johdosta toiminta lisääntyy. Tässä tapauksessa kanoilla käytettiin palkkana pellettejä, jotka olivat niiden suurta herkkua. Negatiivinen rankaisu puolestaan tarkoittaa sitä, että vahviste tai mahdollisuus siihen poistetaan eläimen ympäristöstä, jolloin käytös vähenee. Toisin sanoen ne käytökset, jotka eivät ole toivottuja, jätetään vain huomiotta eli sammutetaan.

Käytännössä kurssi alkoi teoriaosuudella, jossa käytiin ensiksi läpi kanojen käsittelyä. Itsekään en ollut ennen edes nähnyt kanoja kovin läheltä, saati sitten koskenut niihin. Tämän jälkeen käytiin kurssin teoriapohjaa läpi, ja mietittiin päivän koulutussuunnitelmaa. Viikonlopun teemana oli muotoerottelu: tehtävänä oli saada kana nokkimaan konsonanttia, mutta ei vokaalia. Käytössä oli kolme kirjainlappua, joista yksi oli tähtäimenä oleva konsonantti ja kaksi hämäyslappua oli vokaaleja. Kanan tuli tehtävässä ensin nokkaista konsonanttia, sen jälkeen olla 30 s nokkimatta mitään, kun konsonantti oli otettu pois ja tämän jälkeen heti taas nokkaista konsonanttia, kun se tulee takaisin näkyville. 


Päivä kanalassa alkoi siten, että ensin me kouluttajat opettelimme naksuttamaan ja sen jälkeen viemään pellettikupin tiettyyn paikkaan. Tätä mekaanista treeniä tehtiin muutama kierros, jotta koordinaatiokyky kehittyisi ja itse kanan kouluttaminen olisi helpompaa. Oikea-aikainen naksuttelu ja kipon heilauttaminen nopeasti oikeaan suuntaan pellettejä ympäri pöytää leväyttämättä olikin yllättävän vaikeaa. :D 

Töitä tehtiin kurssilla pareittain niin, että jokaisella kouluttajalla oli kaksi kanaa, joita koulutettiin vuorotellen. Näin toinen kana sai aina levähtää hetken harjoitusten välissä. Ensiksi otettiin kana häkistä pöydälle ja tarkistettiin sen olevan terve naksuttelemalla muutamia kertoja ja tarjoamalla pellettejä. Kanan tuli liikkua vaivatta pöydällä ja palkkautua pelleteillä. Omalla kohdallani ongelmia tuotti hieman arka kana, joka vähänkään säikähtäessään otti siivet alleen ja lehahti pöydältä lattialle. Siinä muutamankin kerran sitten metsästtetiin lattialla juoksevaa kanaa muiden yrittäessä kouluttaa omiaan vieressä. :D Ei ollut ihan helppoa saada arkaa kanaa kiinni, ja se pääsikin lepäilemään joksikin aikaa karkureissunsa jälkeen, jotta stressitaso edes hieman laskisi. 


Koulutus aloitettiin sillä, että kanan piti nokkia mustan pyöreän pahvialustan keskellä olevaa pistettä. Tässä hyödynnettiin kanan ominaiskäytöstä eli nokkimista. Ensin palkattiin jos siitä, että kana ylipäätään nokkaisi pahvialustaa, ja vähitellen kriteeriä nostettiin niin, että nokkaisun suuntaa saatiin vietyä kohti keskipistettä. Palkan suunnan tärkeys tuli hahmotettua, sillä sen avulla ohjattiin nokkaisun suuntaa. Kun pisteen nokkiminen onnistui hyvin, vaihdettiin pahvilätkä konsonanttikorttiin ja koulutettiin kana nokkimaan sitä. Vähitellen vaativuustasoa lisättiin laittamalla yksi vokaalilappu mukaan. Tällöin kanan tuli nokkia vain ja ainoastaan konsonanttia. Jos se nokkaisi vokaalia, konsonantti otettiin pois (negatiivinen rankaisu). Vähitellen konsonantin nokkimisen vahvistuessa lisättiin toinenkin vokaalikortti pöydälle, ja vahvistettiin muotojen erottelua. Sammuttamista joutui tekemään tässä vaiheessa koulutusta yllättävän paljon. Kana sai tehdä mitä vain muuta, kuten kuopia tai nokkaista pöytää, mutta näitä käytöksiä ei vain huomioitu. 

Kouluttamisessa haastavaa oli naksuttaa täsmälleen oikeaan aikaan, juuri silloin, kun kana nokkaisi haluttua kohtaa. Kanojen reaktiot ovat niin äärettömän paljon nopeammat kuin koirilla, niin itse sai koko ajan olla todella tarkkana vahtimassa nokan liikkeitä. Vaikeaa oli myös pysyä paikoillaan, sillä kana otti herkästi häiriötä siitä, jos itse liikkui kouluttaessaan. Kanarouvat antoivat kyllä armotonta palautetta, ja välillä meinasi iskeä paniikki, ettei koulutustehtävää saisi mitenkään onnistumaan. 


Kurssin oivalluksia oli se, että kriteeriä pitää uskaltaa nostaa tarpeeksi nopeasti. Itse jäin turhan pitkäksi ajaksi varmistelemaan, että kana varmasti osaa vaaditun tehtävän ennen kuin siirryin eteenpäin. Tämän vuoksi koulutus eteni melko hitaasti kanojeni kohdalla. Ensimmäisenä koulutuspäivänä koulutusaikaa tuhlaantui siihen, että kanat saivat nokittua useamman pelletin kerrallaan ja tämän vuoksi niiden kuvut täyttyivät nopeasti. Kylläistä kanaa on hieman vaikeaa kouluttaa, kun se ei enää palkkaudu mistään. :D Kurssilla huomasin myös sammuttamisen tärkeyden. Jotta toiminta olisi ärsykekontrollissa, on tärkeää sammuttaa muu turha käytös pois. Tämä vaihe oli haastava ja sammuttamista piti vain jaksaa tehdä kärsivällisesti, vaikka olisi tehnyt mieli jo siirtyä eteenpäin.

Sunnuntaina päivän päätteeksi oli loppukoe, jossa piti suorittaa annettu tehtävä. Tätä piti kokeilla pari kertaa ennen kuin koe saatiin menemään toisen kanani kohdalla läpi. Onnistuin kuitenkin lopulta! Siinä vaiheessa kyllä hymyilytti, vaikka tärkeintä ei ollutkaan lopputulos, vaan kaikki matkan aikana opittu. Melkein parasta kurssilla oli se, että kotiin sai viedä kanarouvien vastamunimat vielä lämpimät kananmunat. ;D

(Osallistuin Kanakurssi II:lle lokakuussa 2015)
Mun arempi kana