maanantai 31. elokuuta 2015

Koontia vol. 3 - Touko-elokuu

Toukokuussa muutimme Ludon kanssa uuteen asuntoon, ja samalla piti aloittaa yksinolon harjoittelu uudelleen. Aiemmassa kämpässä Ludo osasi kyllä hienosti olla hiljaa yksin ollessaan, mutta uuteen asuntoon muutto osui niin, että aikaa yksinolotreeneihin ei vain ollut. Koiran piti jäädä heti 8 tunnin työpäivän ajaksi yksin. Jätin onneksi koneen nauhoittamaan ääntä, ja illalla totesin kauhukseni, että pikku musta oli haukkunut ja vinkunut lähes koko päivän. Se ei vain osannut rauhoittua jäädessään vieraaseen paikkaan ihan yksin. Tämän jälkeen tilannetta helpotettiin ensimmäisten viikkojen aikana niin, että koira oli kaverillani hoidossa työpäivien ajan. Itse stressasin valtavasti kaiken muun lisäksi siitä, että naapurit valittaisivat huutavasta koirasta. Onneksi tilanne alkoi helpottaa melkein itsestään, kun Ludo vähitellen tottui uuteen asuntoon ja piti sitä koko ajan enemmän kotinaan. Haukkuminen yksin ollessa jäi ajan myötä pois.


Toukokuussa teimme Ludon kanssa paljon rauhoittumisharjoituksia. Koiralla kun on ollut tapana innostua vähän liikaa milloin mistäkin: toisista koirista, hiekkakentästä, vapaaksi pääsemisestä, ulos lähtemisestä.. lista on loputon. Nyt kun Ludo siirtyi vain minulle, oli helpompaa vetää yhtenäistä linjaa kaikkien treenien suhteen ja ihan arkipäivän koulutuksessa. Aluksi Ludo oli hyvin ihmeissään tiukentuneista säännöistä, kuten vaikka siitä, että ovesta ei päässytkään ulos kuin vain menemällä ensin maahan ja sittenkin vasta luvan kanssa. Lopulta johdonmukaisella treenaamisella alettiin päästä siihen, että pikkukoira osasi jo tarjota maahanmenoa ihan ilman pyytämistä. Rauhoittumisharjoituksia tehtiin pääasiassa kotona, ja myös kaverin koirien läsnä ollessa. Tavoitteena oli se, että Ludo ei saa mitään jännää vetämällä kierroksia. Aina pitää ensin rauhoittua, ja sitten vasta sen jälkeen tapahtuu kivoja asioita.

(Kuvassa muistoja vanhasta kämpästä: Ludon säkäkorkeusmittoja piirrettynä seinään. Alin mitta oli muistaakseni 27 cm kohdalla, ihan pikkupentuna. ♥)
Toukokuun loppupuolella käytin Ludoa ihan ensimmäistä kertaa urheilukoirahierojalla. Ajatuksena oli vähän se, että voitaisiin poissulkea mahdollisuus siitä, että kierrosten nostaminen johtuisi lihasjumituksesta. Hieroja kävi koiran kokonaan läpi, ja vain selästä rintarangan ja lantiorangan risteymäkohdalta löytyi lihaskireyttä selkärangan molemmin puolin. Toisella puolella oli vähän enemmän kuin toisella, ja tämä aiheutti sitä, että istuessa Ludon selkäranka oli aavistuksen vinossa. Hieroja sai kuitenkin avattua näitä jumeja tehokkaasti hoitokerran aikana. Onneksi mitään sen pahempaa ei löytynyt, ja tällä hoidolla saatiin toivottavasti ennaltaehkäistyä pahempia lihaskireyksiä. Lisäksi oli ihana huomata, että rauhoittumisharjoitukset olivat tuottaneet tulosta. Ludo malttoi rauhoittua hyvin hierottavaksi, ja rentoutui siinä helposti. Aiemmin tuo ei varmasti olisi ollenkaan onnistunut, ja tämän vuoksi näissä koiran lihashuolloissa käynti olikin jäänyt.

Turun tuomiokirkko


Turun Delhi Darbar, ihan parasta intialaista ♥


Toukokuussa kävin parikin kertaa työreissussa, ensin Turussa ja sitten Espoossa. Turussa olin tutustumassa työpaikkani toiseen toimipisteeseen ja sen ominaispiirteisiin. Reissu oli kaksipäiväinen, kun Turkuun pääsee täältä Kuopiosta käsin niin hankalasti. Ensimmäisen reissupäivän iltana kävin työkaverini kanssa syömässä Turun parhaaksi kehutussa intialaisessa ravintolassa Delhi Darbarissa. Paikka oli kyllä maineensa veroinen, ruoka-annos oli aivan äärettömän maistuva ja syömistä oli runsaasti. Hinta-laatusuhdekin oli enemmän kuin kohdillaan, kolmen kastikkeen lautanen, naan-leipä ja jälkkäri mangolassi olivat yhteensä muistaakseni parinkympin luokkaa. Työkaverini ei ollut koskaan aiemmin syönyt intialaista, ja hänkin ihastui tähän makumaailmaan ja itse ruokapaikkaan. 



Toinen työreissuni suuntautui Espooseen. Osastoni koulutuspäivä järjestettiin paikallisella koulutuskeskuksella, kauniiden maisemien ympäröimänä. Koulutuspäivän aikana oli mukavaa nähdä samaa työtä tekeviä eri paikkakunnilta ja verkostoitua heidän kanssaan. Onneksi päivä oli suunniteltu niin, että luentosalissa istumista oli mahdollisimman vähän, ja ryhmätehtävien aikana pääsi tutustumaan koulutuskeskuksen eri tiloihin ja välillä jopa pihamaastoihin. Iltapäivästä kävimme paistamassa makkaraa läheisellä kodalla. Nuotiopaikalle piti kävellä suon halki kapeita pitkospuita pitkin, ja matkalla sai ihailla kotiseutua vihreämpiä järvimaisemia. Illalla oli sitten ohjelmassa pienimuotoinen tietovisa, saunomista ja oikein hyvää ruokaa. Seuraavana päivänä kävin vielä tutustumassa pääkonttorilla Espoossa nopeasti, ja sitten koittikin paluulento takaisin Kuopioon. Työreissujeni aikana Ludo oli hoidossa ystäväni luona, ja vietti varmaan kevään hauskimmat päivänsä koirakaverin seurassa rallaillen.

Kuvat: Laura L. (Kiitos, oot taitava ♥)


"Iiiihana haju." :D

"Vähänks mulla on kivaa!" :D



Kuvat: Laura L.

Juhannusta vietettiin kaveriporukalla ihan Kuopiossa. Laitoimme porukalla ruokaa, grillailimme ja pelailimme lautapelejä yömyöhään. Ruokaa oli sen verran paljon, että saimme herkutella grilliruualla vielä seuraavanakin päivänä. Meitä ihastuttamassa oli kaverini tuolloin 3-viikkoinen koiranpentu ja mammakoira. Pikkupennun ja koiralauman kanssa tulikin istuskeltua tuntitolkulla pihanurmikolla, ja nautiskeltua kesän muutamista lämpimistä päivistä.

Björn. Kuva: Laura L.



Risteily Hietasaloon, Rauhalahden maisemia


Kesä meni omalta osaltani pääasiassa töissä, sillä vuoden alusta uudessa työpaikassa aloitettuani ei lomia ollut ehtinyt kertymään kuin viikko. Onneksi juuri tuolle viikolle osuivat kesän lähes ainoat hellepäivät. Silloin lähdettiin koiraporukalla läheiselle koirarannalle uittamaan näitä karvapalloja. Ludo ei oikein vieläkään tahtonut lähteä uimaan, se jää vain rannalle haukkumaan muita. :D Tämän vuoksi ostin Ludolle omat pelastusliivit, jotta ne kannattelisivat koiraa uidessa ja näin helpottaisivat märän turkin tuomaa painoa. Liiveistä oli ehkä vähän apua, mutta silti koira viihtyi ennemmin rannalla kuin vedessä, vaikka kuinka palloa olisi heitellyt rantavedestä noudettavaksi. :D

Isla, Nalle ja Ludo. Kuva: Laura L.
Puijonsarvi


Kesän aikana tuli tehtyä lukuisia pieniä retkiä Kuopiossa. Kävimme esimerkiksi Hietasalon saaressa viettämässä yhden aurinkoisen kesäpäivän. Kuopion satamasta sinne pääsee näppärästi päiväristeilyllä, ja illemmalla vastaavalla laivalla takaisin. Hietasalosta ei harmikseni tullut otettua yhtään kuvia, kun järkkäri ei ollut mukana, mutta mieleen sieltä jäivät upea hiekkaranta ja mahtavat maisemat. Ensi kesänä sitten uudestaan. :) 

Elokuun alussa kävin Kuopio Rockissa ensimmäistä kertaa. Festarit on järjestetty jo vaikka kuinka monta kertaa täällä, mutta en ole vain aiemmin saanut lähdettyä sinne. Nyt seura oli sopivaa, niin festareista tuli nautittua yhden päivän verran. Itse lähdin sinne pääasiassa katsomaan Jenni Vartiaista, mutta kävin myös katsomassa esim. Von Hetzen Brothersin, Hole in the Headin, Apulannan, Kaija Koon, Happoradion ja Raaka-aineen keikat. Mukavia musiikillisia uusia tuttavuuksia tuli siis löydettyä, ja aurinko paistoi nätisti koko päivän ajan, vaikka luvassa oli ollut sadetta. :)

Väinölänniemi ♥



Elokuun lopussa oli vielä uskomattoman lämpimiä päiviä. Farkkusortseissa tarkeni oikein hyvin, kun Kuopion torilla järjestettiin kansainväliset suurmarkkinat. Torille oli kerääntynyt kymmeniä myyjiä eripuolilta maailmaa, ja tarjolla oli mitä erilaisempia leivonnaisia ja tuotteita eri puolilta maailmaa. Itse kävin markkinoilla parina päivänä kiertelemässä, ja eri kojujen herkuista tuli nautiskeltua. Maistelin esimerkiksi belgialaisia vohveleita, jotka oli tehty valtavan isoruutuisella vohveliraudalla ja päälle sai valita haluamansa täytteet aina Nutellasta mansikoihin kermavaahdolla. Markkinoilla oli perinteisesti myös englantilaista toffeeta myyvä koju, josta nappasin mukaan maistiaisina mm. mango-jugurtti-, After eight - ja valkosuklaa-karpalotoffeeta. Omnom, oli kyllä oikein hyvää. :)



Elokuun viimeisenä viikonloppuna Kuopiossa oli Satoa-ruokafestarit, joiden ideana oli se, että paikalliset ravintolat pystyttivät pop-up-kojuja ja tarjoilivat pieniä maistiaisannoksia varten vasten suunnittelemaltaan menulistalta. Festareilla tuli nautittua esimerkiksi Amarillon härkäburger, ja maisteltua Baileys-juustokakkua ja tummasuklaa-vadelmabrownieta. Näilläkin festareilla kävin molempina päivinä, ensin kaverin kanssa ja sitten työporukalla. Perjantaina keli ei oikein suosinut festarikävijöitä, sillä vettä satoi lähes koko illan. Sateen jälkeen tosin oli kauniit maisemat, kun taivaalle ilmestyi kaksinkertainen sateenkaari. Lauantaina sen sijaan oli onneksi oikein aurinkoista ja lämmintä.




Samaisena lauantaina suuntasin ruokafestareiden jälkeen vielä swing-tanssiristeilylle Kallavedelle. Risteily oli oikein onnistunut, ja pääsin ilokseni tanssimaan myös Jyväskylästä tulleiden rock'n'swing-tanssiharrastajien kanssa. Mukavaa vaihtelua, kun omat tanssipiirit täällä Kuopiossa ovat rs-puolella ovat niin pienet. Risteilyn aikana saimme nauttia hyvästä swing-musiikista, ja katsella auringonlaskua kauniilla Kallavedellä. Itse risteilyn jälkeen jäimme vielä tanssimaan laivan seistessä satamassa.

Uusi ihana vinkupallo





Agilitytreenien suhteen tuntui, että Ludo sai kesän aikana huimasti lisää vauhtia tekemiseen, ja pystyimme vähitellen pidentämään tekemiämme radanpätkiä. Välillä koira yllätti minutkin hyvin räjähtävällä lähdöllä, ja monesti sainkin todeta olevani aivan liian hidas ja jäljessä pystyäkseni ohjaamaan koiraa seuraavalle esteelle. Joissakin treeneissä kokeilin ohjata koiraa lähes ilman suullisia käskyjä ja silloin tuli huomattua, että keskityin paljon paremmin vartalolla ohjaamiseen ja koira kulki paremmin radalla. Heinäkuun alusta aloitin itse juoksutreenit, ja niiden vaikutus alkoi vähitellen näkyä myös agilityn puolella. Ehdin paremmin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja pysyin paremmin Ludon vauhdissa mukana, joten ratojemme sujuvuus alkoi vähitellen parantua.

Elokuussa treenailtiin Ludon kanssa taas keppejä hurjan pitkän kepittelytauon jälkeen. Luulin, ettei koira muistaisi kepeistä juuri mitään. Yllätyksekseni kuitenkin huomasin, että aiemmin tehty pohjatyö oli pikkumustalla vielä yllättävän hyvin muistissa. Keppien opettelua ei tarvinnut aloittaa ihan alusta, vaan heti ensimmäisellä treenikerralla pääsimme jo tekemään neljää ja sitten kuutta keppiä. Seuraavilla treenikerroilla teimme osittain ratatreeniä ja osittain vahvistimme keppien pujottelua.

Mattoprojekti aluillaan, koira avustaa kuteen kerimisessä. :D