maanantai 29. helmikuuta 2016

Tuusniemen ryhmänäyttely



Sunnuntaina suuntasimme Ludon ja kaverini kanssa kohti Tuusniemen Koillis-Savo Show -ryhmänäyttelyä. Näyttely pidettiin taimitarhalla lämpimissä halleissa, ja sunnuntaina vuorossa olivat FCI:n ryhmät 5 ja 9. Matka näyttelypaikalle hujahti hyvässä seurassa nopeasti, ja perillä oli hyvä opastus parkkialueelle. Puutarhan kasvihuoneiden joukossa ei kyllä muuten olisikaan osannut oikealle paikalle ajella. Vain näyttelyalueen ilmoittautumispisteen löytäminen tuotti hieman vaikeuksia, kun sinne ei missään ohjattu ja rakennus oli aivan näyttelyalueen toisessa reunassa. Kysymällä onneksi sinnekin lopulta löysi.





Pikkusen alkoi jännitys nousta heti näyttelyalueelle päästyä, kun Ludo alkoi nostaa kierroksia jo autosta pois otettaessa. Ympärillä oli niin paljon uusia jänniä asioita. Nappasimme kuitenkin koiran ja kevythäkin autosta mukaan ja suuntasimme kohti kasvihuonetta, jossa oli isoin osa päivän kehistä. Oma kehä oli aivan hallin toisessa päädyssä, ja onneksi reunalta löytyi vielä vähän vapaata tilaa häkin pystyttämiseen. Näyttelypaikka oli mukavan lämmin, ja hallissa tarkeni hyvin ilman takkia. Etukäteen oli nimittäin tullut pelättyä, että luvatussa +12 °C lämpötilassa olisi saattanut paleltaa. :D





Ludo oli ihan innoissaan alussa, mutta rauhoittui hieman jonkin ajan päästä tajutessaan, ettei muita koiria nyt pääsekään haistelemaan ja pitää vain odotella. Kehät olivat myöhässä aikataulusta, ja siinä odotellessa ehti hyvin katsella pomeranian- ja kleinspitz-kehiä. Välillä tein Ludon kanssa seisotusharjoituksia, jotta se tajuaisi, että nyt täällä ollaan tekemässä töitä. Yllättävän hyvin Ludo jaksoi keskittyä seisomiseen, vaikka ympärillä tapahtui paljon. Heti keskittymisen loputtua tosin tuli tylsää ja koira vinkui, että pitäisi tehdä taas jotain. Se ei vain osaa odottaa paikallaan hiljaa ja nätisti.. Ystäväni pääsi käyttämään odotteluajan hyväksi, ja sai napsittua upeita kuvia päivän mittaan. (Kiitos L ♥)





Olimme treenailleet Ludon kanssa seisomista, mutta suhteessa ihan liian vähän. Edelleen se saattoi välillä asetella varsinkin etujalkansa huonosti, tai liikkua namin suuntaan palkatessa. Kehässä juoksemisen treenaaminen oli jäänyt vielä vähemmälle, kun tarpeeksi isoa sisätilaa oli vaikeaa löytää treenipaikaksi. Jonkin verran tein kuitenkin ulkosalla harjoituksia, mutta tätäkin olisi pitänyt treenata enemmän. Jotenkin se vain jäi, ja näyttelypäivä oli edessä ihan huomaamatta. :D
















Odotteluaika meni yllättävän nopeasti, ja oman vuoron tullessa jännitti paljon. Tuomarina saksanpystykorvilla oli Maija Mäkinen. Avoimessa luokassa oli Ludon lisäksi neljä muuta urosta. Yhden näistä tunnistin samaksi, joka oli aikoinaan Joensuun näyttelyssä samassa luokassa. Muita en ollut ennen nähnyt. Olimme Ludon kanssa ensimmäisinä kehässä, mikä helpotti huomattavasti koiran juoksutusta. Ludo meni olosuhteisiin nähden nätisti, eikä ottanut häiriötä muista koirista. Välillä  se tosin yritti vähän nuuskia maata, mutta muuten sipsutteli nätisti hihnan päässä.




Oman vuoronsa alussa Ludo pääsi pöydälle tutkittavaksi, ja malttoi olla siinä nätisti, vaikka selvästi jännittikin. Tuomari sai rauhassa tutkia koiran ja katsoa hampaat. Tämän jälkeen menimme vielä edestakaisin kehässä ja kiersimme yhden kierroksen, ja sitten koiraa piti vain seisottaa arvostelun ajan tuomarin edessä. Ludo sai arvosanaksi erittäin hyvä (EH). Tämän jälkeen odoteltiin vielä muiden koirien arvostelun ajan kilpailuluokkaa, jossa tuomari sijoitti Ludon neljänneksi. Pikkumustan vieressä sattui juuri olemaan mittelien säkäkorkeuden ylärajalla oleva uros, joka näyti oikein matcholta. Ludo kun on pieni ja siro, niin se varmasti korosti vielä  tuota toista koiraa. Tuomari sanoi itsekin, että tykkää jykevistä uroksista ja sen takia Ludo jäi häntäpäähän. 


Kirjallinen arvostelu kuului seuraavasti:
Hyvät mittasuhteet, sukupuolileima voisi olla selvempi. Kauniit pienet korvat, pyöreät keskiruskeat silmät. Hyvä kaula, tasapainoiset kulmaukset. Hyvä selkä ja häntä. Merkkivärinen. Pehmeä liukas peitinkarva. Liikkuu tasapainoisesti sivusta, hieman löysästi edestä. Hyvä käytös. AVO EH4 

Olen arvosteluun sinänsä ihan tyytyväinen, se kuulostaa ihan Ludolta. Ei tämä mikään näyttelypuudeli ole, joten EH:ta parempaa tulosta en odottanutkaan. Ehkä vähän jäi harmittamaan se, että juuri tällä tuomarilla oli makumieltymys isokokoisiin mitteliuroksiin, joku toinen tuomari olisi voinut tykätä enemmän Ludon kaltaisesta sirosta uroksesta, jolla on sporttimallinen turkki.




Näyttelykärpänen ei kyllä yhtään päässyt puraisemaan tälläkään kertaa. Juuri ennen omaa kehäämme nimittäin pyysin nätisti meidän takana olleelta koirakolta, että he jättäisivät tilaa koiria kehässä juoksutettaessa. Näin molemmilla olisi mukavampaa, eikä tarvitsisi pelätä, että toinen koira olisi ihan Ludon peräkarvoissa kiinni. Tästä pyynnöstä sain kuulla ihan sivulliselta, että "jokainen pitäköön huolen omasta koirastaan". Reaktio oli aika yllättävä, sillä en tässä nyt mitenkään ollut mielestäni pahoittanut kenenkään mieltä tai yrittänyt vaikuttaa muiden suoritukseen kehässä. Tämä vaan taas oli yksi asia, mikä vie näyttelyissäkäynti-intoa pois. Satunnaisharrastajan silmin samanlaista yhteishenkeä ei ole kuin vaikka agilitykisoissa, joissa on tapana kannustaa kaikkia puolituttujakin ja iloita aidosti toisten hyvistä suorituksista kisaradoilla.


Kehän jälkeen oli aikalailla voittajafiilis, pitkään jännitetty näyttely oli ohi ja pääsi tyytyväisenä ajelemaan kotia kohti. Tässä tämä meidän huima näyttelyura nyt sitten oli, enää ei tarvitse kehiin mennä. Olen niin tyytyväinen. :)

Loppupäivä hujahti sitten kaverin luona leipoessa marianne-brownieta. Pitihän sitä nyt juhlistaa, että näyttely oli ohi. :D Brownie onnistui yllättävän hyvin, se jäi juuri täydellisen mutakakkumaisen pehmeäksi sisältä. Ja oli ihan överihyvää! ♥ Ei sitä tosin montaa palaa pystynyt syömään, sen verran makeaa herkkua tuo oli. :D

tiistai 23. helmikuuta 2016

Pönötystä

Helmikuun puolivälissä suuntasimme Ludon kanssa harjoittelemaan näyttelykäyttäytymistä Kuopiossa K9 Centerillä järjestettyyn mätsäriin. Match show oli osa uuden koirakeskuksen avajaisviikonlopun ohjelmaa. Emme ole juurikaan käyneet tämänkaltaisissa koiratapahtumissa Ludon kanssa, joten pikkumustan käyttäytyminen (tai sen puute :D) jännitti kovasti etukäteen. Ihan vuoden alussa tosin kävimme vähän haistelemssa mätsäritunnelmaa Kurkimäessä, mutta silloin ei ollut edes tarkoitus osallistua, vaan seurata vain sivusta meininkiä Ludon kanssa. Tuolloin pikkukoira käyttäytyi yllättävän hyvin, eikä vetänyt hirveitä kierroksia monista muista koirista.


K9 Centerin mätsäri oli järjestetty hyvin, sillä päivä oli aikataulutettu niin, että jokaiselle luokalle oli oma alkamisaikansa. Näin mätsäripaikalla ei tarvinnut odotella koko päivää, vaan hallille pystyi menemään vähän ennen oman kehän alkamista. Pienet aikuiset olivat vuorossa aivan viimeisinä iltapäivästä. Halli tyhjeni pian edellisten kehien loputtua, ja näin pienehköön sisähalliin jäi mukavasti tilaa odotella omaa vuoroa. Ludo jaksoi alkuun nätisti odotella, mutta loppuajasta meinasi mennä hermo ja pikkukoira vähän vinkasi tylsyyttään. 

Sinisten neljä parasta. Kuva: Saana Töttölä / Midog

Kehässä Ludo liikkui nätisti ja myös seisoi paikoillaan yllättävän hyvin. Välillä koira vähän tahtoi kurotella namikäden perään, mutta muuten se asetteli itsensä suht nätisti seisomaan. Kehässä meidän parinamme oli pomeranian, joka ilmeisesti oli jo kokenut näyttelyissä kävijä. Ludo meni hienosti, mutta ei pärjännyt tälle pikku karvapallolle, saimme siis sinisen nauhan. Pienten aikuisten kehät olivat melko nopeasti ohi, kun luokassa oli vain noin viitisentoista osallistujaa. Sinisten kehäkin meni meillä hyvin, ja suureksi yllätykseksi tuloksena oli sinisten kolmas sija! Kehät olivat niin nopeasti ohi, etten juuri ehtinyt vilkuilla muita osallistujia omien vuorojemme välissä, niin tämän vuoksi sijoittuminen tuli ihan puun takaa. Ilmeisen hyvin Ludo jaksoi pönöttää. :D



Mätsärissä oli erittäin loistavat palkinnot. Jokainen sijoittunut sai valita isosta valikoimasta Hurtan hihnan ja lisäksi palkintona oli lahjakassi, jossa oli puruluita, pehmopossu, kakkapusseja ja herkkutikku. Itse valitsin Ludolle vihreän köysimallisen hihnan, josta tulikin heti suosikkiremmi. Päivä oli siis varsin onnistunut, ja saimme Ludon kanssa oikein hyvää treeniä tulevaa näyttelyä silmällä pitäen.



Heti seuraavana päivänä K9 Centerin mätsärin jälkeen oli Hukka-Putken järjestämä match show Musti ja Mirri -areenalla. Tämä mätsäri jännitti vielä edellispäiväistä enemmän, sillä käymme samaisella hallilla agilitytreeneissä. Ludo yleensä nostaa kierrokset jo hallin ovelle menevällä luiskalla, niin pelkäsin, ettei herra muista käyttäytyä mätsäripaikalla ollenkaan. Kävin pystyttämässä kevythäkin etukäteen hallin nurkkaan, ja toin Ludon sylissä kantaen sisälle. Koira käyttäytyi onneksi ihan eri tavalla kuin agilityharkoissa, vähän se meinasi nostaa kierroksia, mutta rauhoittui yllättävän nopeasti. Odotteluaikana treenailimme seisomista, ja se meni hyvin häiriötekijöistä huolimatta. Selvää kehitystä siis havaittavissa! :)


Tällä kertaa paikalla oli hurjan paljon osallistujia edelliseen mätsäriin verrattuna. Ilmoittauduin suht ajoissa, ja olimme pienten aikuisten ryhmän alkupäässä. Ludo sipsutteli kehässä nätisti ja seisoi ehkä jopa paremmin kuin edellisenä päivänä. Pikkukoira nostettiin myös pöydälle tutkittavaksi. Saimme tällä kertaa punaisen nauhan, johon olin oikein tyytyväinen. Pienten aikuisten kehässä oli yli 40 osallistujaa, joten tämän vuoksi en edes odottanut sijoitusta punaisten kehässä. Jäimme kuitenkin Ludon kanssa odottelemaan punaisten kehän alkua, jotta saisimme kerrytettyä kehäkokemusta pikkumustalle. Loppukehää odotellessa oli hyvin aikaa käydä vähän pidemmällä lenkillä hallin lähiympäristössä. Päivä oli kokonaisuudessaan pitkä ja odottelua kertyi lähemmäs nelisen tuntia. Siitä huolimatta Ludo jaksoi pönöttää vielä punaisten kehässä ihan mallikkaasti, vähän vain koira otti häiriötä hyvin lähellä olleista vieruskavereista. Sijoitusta ei siis tullut, mutta muuten olin oikein tyytyväinen Ludon esiintymiseen. :)

Pienten aikuisten sinisten kehän tunnelmaa

Mätsäreistä seuraavana viikonloppuna kävimme vielä hallilla treenaamassa näyttelypönötystä ihan omatoimitreeneissä. Kaveri oli onneksi mukana, niin sain arvokkaita kommentteja koiran seisottamisesta ja liikkumisesta. Muutamalla pienellä vinkillä seisominen parantui. Muistin myös jutella Ludolle enemmän ja käskyttää odottamaan, jolloin se pysyi paremmin paikoillaan, eikä kurotellut niin namin perään seisoessaan. Pakko oli silti todeta, että ei tästä koirasta täydellistä tule ennen näyttelyä. :D Niillä mennään, mitä osataan nyt ja se saa riittää.


Näyttelyä edeltävällä viikolla oli vielä edessä koiran peseminen. Onneksi sain koirashampoon ja hoitoaineen lainaan kaverilta, sillä itse tulee pestyä koirulia niin harvoin, ettei moisia omasta kaapista löytynyt. Olisi varmaan pitänyt totuttaa koira jo joskus aiemmin hiustenkuivaajaan, nyt pikkumusta vain kauhistui koko pöhisijästä. Ludo inhosi kyllä minua syvästi pesuoperaation jälkeen, sen verran syyttäviä mulkaisuja sain. Onneksi pikkumusta on nopeasti leppyvää sorttia. :D

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Alkuvuoden kuulumisia


Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä kävimme koirien kanssa pitkällä metsälenkillä kallioilla ja saimme nauttia aivan upean aurinkoisesta kelistä, vaikka lunta ei juurikaan vielä ollut. Eipä lunta tosin montaa päivää tarvinnut enää odotella, ja samalla pakkaset paukkuivat pitkän aikaa melkein -30°C lukemissa. 



Joululahjalankoja ♥



Alkuvuodesta iski kova käsityöinnostus, ja tilailin useampaan otteeseen trikookudetta mattojen virkkaamista varten. Päänvaivaa tuotti se, että kuteet olivat harmittavan erisävyisiä. Piti sitten tilata uusi satsi keriä ja toivoa, että värit osuisivat edes jotenkin kohdalleen. Koukulta kuitenkin putosi lopulta harmaasävyinen matto, johon kuteet juuri ja juuri riittivät. Ohjetta tosin piti vähän soveltaa, mutta ihan hyvä siitä tuli. :D Trikookude on muuten ihan erilaista virkata verrattuna aiemmin käyttämääni ontelokuteeseen. Trikoosta on jotenkin paljon helpompi virkata, kun se luistaa hieman ontelokudetta paremmin ja on muuten pehmeämpää. Näissä käyttämissäni trikookudekerissä tosin oli harmittavan paljon solmuja, ja kudetta sai olla vähän väliä nypläämässä niin, ettei sen ruma reuna jäisi näkyviin. Kerissä oli kyllä jonkin verran vaihtelevuutta, osa oli ihan priimaa onneksi ja virkkaaminen oli huomattavasti nopeampaa. :)



Mitä värejä! Näillä kelpaa virkkailla :)


Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntasin fiftaritapahtuma Ladybugiin Leppävirralle. Tapahtumaan piti totta kai pukeutua teeman mukaisesti, kun kaapista löytyy itse tehty kellohelmamekko. Tanssiharrastuksen myötä on tullut tutustuttua rockabilly-musiikkiin ja tapahtuma kyllä ylitti odotukset! Lauantai-illan esiintyjälista oli varsin laadukas: Soil Senders ja Sara Lee Suomesta, Terry O'Connell Ruotsista ja peräti Charlie Thompson Briteistä. Koko illan sai nauttia hyvästä musiikista ja pääsi tanssimaankin, kun Jyväskylästä paikalle oli pyörähtänyt iso joukko rock'n'swing-tanssien harrastajia. Varsin onnistunut ilta siis, ja yömyöhään kelpasi ajella kotiin hymy kasvoilla. :)





Helmikuussa pääsin lopultakin tekemään paracord-narusta hihnoja. Tästä tulikin varsin pitkä projekti, kun muistaakseni joskus jo joulukuun alussa haaveilin paracordien tekemisestä. Tilailin sitten itse narut ebayn kautta ja ne tulivatkin suht nopeasti parissa viikossa. Haastavammaksi osoittautui BGB-lukkojen ja köysiklipsujen tilaaminen; ne kun olivat loppuneet Antassusta! Viikkokausien odottelun jälkeen onnistuin kaverini kanssa kotiuttamaan edes muutamat köysiklipsut, jotta sain työkavereilleni lupaamani hihnat tehtyä. BGB-lukkoja sen sijaan jouduin tilaamaan vielä erikseen VipStoresta, ja ne olivatkin vähän odotettua isompia, mutta onneksi isolle koiralle ihan käyttökelpoisia. VipStoresta löytyi myös ihanan pehmoisia makuualustoja Ludon häkin pohjalle, ja myös ihan sisäkäyttöön. Tosin koira ei vieläkään osaa kotona nukkua tämmöisen pedin päällä, paljas lattia on paljon parempi vaihtoehto. :D



Paracord-hihnojen punominen oli yllättävän helppoa. Täältä löytyi helppo kuvallinen ohje, ja neuvoja materiaalien tilaamiseen. Yhteen hihnaan meni noin 5 metriä värillistä ja toiset 5 metriä mustaa paracordia. Halusin narut ehdottomasti heijastinnauhoilla varustettuna, sillä näin ne loistavat uskomattoman hyvin pimeässä. :) Pinkkiin hihnaan tein käsilenkin niin, että punoessa jätin löysemmän kohdan ja sitten pujottellin narujen päät tähän kohtaan punoksen myötäisesti. Turkoosissa remmissä tein liitoksen samalla tavalla, mutta lisäsin vielä köysiklipsun liitoskohdan päälle. Turkoosiin hihnaan lisäsin myös metallirenkaan käsilenkkiin työkaverin toiveiden mukaisesti.


Ludon piti vielä jäädä odottamaan omaa hihnaa, pinkki ja turkoosi menivät työkaverien tassuttelijoille.



Tänä vuonna tuli kerrankin askarreltua ystävänpäiväkortit itse. Yleensä korttien tekeminen on jäänyt niin viime tinkaan, että olen päätynyt kauppojen valmiisiin kortteihin. Tämä vuonna yritin edes vähän panostaa ja väsäilin muutamat kortit kaapista löytyneistä materiaaleista. :D Helmikuussa iski myös kahvakuulainnostus, ja päätin hankkia itselleni pari kuulaa lisää entisen kaveriksi.

Viltti ehkä noin puolivälissä, vielä jokunen kerä jäljellä :D

Mattoprojektin valmiiksi saatuani innostuin virkkaamaan Novitan Aava-langasta isoa isoäidinneliöä. Tästä piti alunperin tulla villatakki, mutta muutaman yrityksen jälkeen jouduin toteamaan, että malli ei vain istu itselleni. Onneksi työn pystyi vielä pelastamaan pienellä purkamisella, ja tekeleestä tuli sitten lopulta viltti. Ihan vahingossa viltin väri sopii täydellisesti olohuoneeni muuhun violettiin värimaailmaan, joten pakko kai tähän on olla tyytyväinen. :D