torstai 31. maaliskuuta 2016

Maaliskuun muita kuulumisia

Maaliskuun alussa oli vielä lunta, kuun lopussa ne sulivat hyvin nopeasti pois.


Maaliskuun alussa sain toisen mattoprojektini lopultakin valmiiksi. Harmaan maton kuteiden sävyjen kanssa oli isoja ongelmia, kun oikeansävyistä harmaata kudetta ei ollut riittävästi. Lopulta päädyin virkkaamaan maton reunan huomattavasti tummemmalla. Vieläkin tuijottelen tätä mattoa sillä silmällä, etten oikein tiedä olenko tyytyväinen lopputulokseen. Toistaiseksi se on kuitenkin saanut olla olohuoneen lattialla. :D Maton ohje on sovellettu versio Lankavan Tulppaani-maton mallista.



Maaliskuussa agilityn treenaaminen jäi vähille, sillä osallistuin parina torstaina rockabilly-tanssikurssille. Tämä laji oli ihan uusi tuttavuus swing-tanssien joukossa, ja olikin huippukivaa päästä opettelemaan jotain aivan uudenlaista. Toki swingin perustekniikka pätee myös tässä tanssissa, mutta sitä tanssitaan suhteessa paljon nopeampaan musiikkiin ja nainen käyttää liikkeessä hyväkseen vartalon kiertoa ihan eri tavalla kuin vaikka lindy hopissa. Kurssilla opettelemme rockabillyn tekniikkaa ja peruskuvioita muutamilla variaatioilla. Vähän musiikintulkintaakin ehdittiin lyhytkurssilla käydä. Kaiken kaikkiaan oikein mukava paketti, rockabillyä jäi kyllä into oppia lisää! :)


Maaliskuun puolivälissä oli Ludon kastraatio ja siitä seuraavat pari viikkoa herran piti kulkea tötterö päässä. Pikkumustaa tämä harmitti vietävästi, kun omasta mielestään hän oli aivan terve jo leikkausta seuraavana päivänä. Lenkeillä oli aikamoinen työ pitää koira nätisti vierellä kulkemassa, Ludo kun olisi tahtonut hyppiä lumipenkoille ja mörniä lumikinoksissa. :D


Ludo sai eläinlääkäristä reseptin kipulääkkeelle ja antibioottikuurille. Kipulääke oli nestemäistä, joten sen annostelu maitorahkan seassa meni todella helposti. Antibioottitabletit sen sijaan tuottivat hieman päänvaivaa, kun Ludo bongasi epäilyttävän tablettimöykyn lihapullan sisältä jo heti toisella antokerralla. Otin sitten astetta paremmat herkut käyttöön ja sekoitin murskatun tabletin tonnikalan joukkoon. Johan maistui pikkumustalle. :D


Kokonaisuudessaan Ludon toipuminen leikkauksesta meni oikein hyvin. Leikkaushaavaa piti hoitaa kahdesti päivässä vedellä suihkuttelemalla. Kipulääkettä annoin parina ensimmäisenä päivänä, ja tämän jälkeen lääkettä ei enää tuntunut tarvitsevan, sillä koira ei vaikuttanut kipeältä. Tikkien piti olla sulavat, mutta ne eivät kadonneet parin viikon paranemisjakson aikana. Kävimme sitten Ludon kanssa eläinlääkärissä poistattamassa tikit, jotta ärsyttävästä kuupasta päästiin eroon ja koira sai jatkaa normaalia elämää. Oi, että Ludo oli onnellinen tötteröstä eroon päästyään, kun se sai taas mörniä matoilla ja leikkiä leluilla . :D



Pääsiäinen meni suht rennoissa tunnelmissa kavereita nähden ja kotipaikkakunnalla käyden. Itse ei juuri tullut laitettua pääsiäisruokia, mutta ystävän kanssa herkuteltiin sentään mämmillä (ihme, että joku muukin siitä tykkää :D). Tänä pääsiäisenä testasin mämmiä ensimmäistä kertaa vaniljakastikkeen kanssa ja totesin tämän yhdistelmän yllättävän toimivaksi. Pääsiäissunnuntaina oli sitten monelaista herkkuruokaa tarjolla, kun silloin pidettiin kaverini tuparit. Ilta meni nopeasti erilaisia pelejä pelatessa ja kavereiden koiria rapsutellessa.







Pääsiäisen vapaat kyllä toivat mukavan hengähdystauon töistä. Ihanaa oli kerankin vain nauttia kotona olemisesta ja siitä, ettei ole mihinkään kiire. Ehdin vapailla virkkailla Ludon leluille oman korin trikookuteesta, kun halusin saada ympäri asuntoa lattioilla pyörivät lelut parempaan järjestykseen. Koiran mielestä vain oli ihan kummaa, kun kannoin lelut yhteen koppaan. Ludo oli heti purkamassa niitä takaisin lattialle. :D Kokeilin myös virkata bambulangasta tiskirättejä, kun kerrankin niin herkullisen värinen lanka tuli vastaan. En ole näitä ennen tehnytkään, saa nähdä miten toimivat sitten käytännössä. 


Maaliskuu päättyi hyvin jännissä tunnelmissa. Sain kuulla, että työsopimukseni jatkuu ja työtehtäväni tulevat monipuolistumaan tulevan kesän aikana. Tämä oli erittäin odotettu uutinen! Koko kevät oli nimittäin mennyt enemmän ja vähemmän jännittäessä jatkoa, ja nyt oli mahtavaa saada tietää työasioiden järjestyvän parhain päin. Tämä selkeytti myös asumiskuvioitani ja uskalsin lopulta tehdä liikkeitä myös asunnon vaihtamisen suhteen. Uusi asunto löytyikin yllättävän nopeasti, ja yllättävällä tavalla. ;D Jonkun viikon päästä pääsemme Ludon kanssa muuttamaan, odotan muuttoa hyvin innoissani ja jännityksellä. Muutos jännittää, mutta vain hyvällä tavalla. :)

Valssitreenit

2. pakkovalssi; 3., 4., 6. ja 7. valssi; 11. kieputus, 12. ja 13. valssi, 18. valssi, 19. persjättö

Tänään käytiin taas pitkästä aikaa agilityssä. Taukoa on tullut ihan huomaamatta melkein kuukauden verran, kun ensin itse olin parina viikkona tanssikurssilla ja sen jälkeen olikin Ludon kastraatio. Pikkumusta oli tähän päivään asti sairaslomalla, ja heti tikkien poiston jälkeen päästiinkin humppailemaan taas. 

Treeneissä oli aiheena valssit, ja niitä saikin olla tekemässä melkein joka kohtaan! :D Rata ei tuntunut sinänsä kovin vaikealta, mutta alkuun vain oli vähän vaikeaa hahmottaa niin montaa valssiohjauskuviota peräkkäin ja löytää itselle parhaat linjat. Parin vedon jälkeen olin itsekin kartalla, että mihin sitä piti mennä. :D Hankala kohta oli esteillä 12-13, joissa piti tehdä nopea rytmin muutos ja 14-putken jälkeen kiiruhtaa hurjaa vauhtia eteenpäin. Tämäkin onnistui heti, kun vain hahmotin omat linjani oikein.

Ekalla vuorolla tehtiin esteitä 1-15 pienissä pätkissä rakentaen, ja tokalla kerralla jatkettiin sitten esteiden 10-20 vahvistamisella. Lopuksi saatiin vedettyä Ludon kanssa koko tämä rata läpi niin, että ainoastaan ohjasin huonosti esteen 19 jälkeisen persjätön ja tämän vuoksi Ludo kiersi esteen väärältä puolelta. Nämä olivat kyllä oikein kivat treenit monen viikon tauon jälkeen! Oli myös mukava kuulla Sannalta positiivista palautetta siitä, että itselläni on liikkuminen parantunut ja Ludo jaksaa koko ajan paremmin treeneissä. :)

Ajattelin alkaa pitää pienimuotoista treenipäiväkirjaa tänne blogiin, jotta aksan treenaamisesta tulisi raportoitua. On meillä Ludon kanssa jo pari vuotta treenejä takana päin, mutta harrastaminen ei juuri ole näkynyt täällä ihan pääasiassa siksi, ettei treeneistä ole videomateriaalia. Nyt on edes ratapiirrosta. :D

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Joensuun reissu


Perjantaina koitti kauan odotettu päivä ja auton nokka suunnattiin jo heti aamuvarhaisella kohti Joensuuta. Reissun tarkoituksena oli viedä Ludo luustokuvaukseen, hammaskiven puhdistukseen ja kastroitavaksi Jari Ahon vastaanotolle. Tätä päivää oli suunniteltu pitkään, aamulla jännittikin kovasti jo ihan sen takia. Keli oli mitä mahtavin, aurinko paistoi kauniisti ja pakkasta oli juuri mukavasti muutama aste. Ludo oli oikein innolla lähdössä mukaan, tyytyväisen tietämättömänä päivän suunnitelmista.


Matka Joensuuhun meni yllättävän nopeasti hyvässä seurassa. Olimme eläinklinikan pihalla jo hyvissä ajoin ennen aamuyhdeksäksi sovittua aikaa, ja ehdimme rauhassa käydä pienellä kävelylenkillä rantamaisemissa. Tuuli oli rannassa hyytävän kylmä, joten palailimme aika nopeasti takaisin lämpimään. Klinikalla meidät ohjattiin melkein suoraan tutkimushuoneeseen ja täytin paperit selkäkuvasta varten, lonkka- ja kyynäräkuviin olin jo ilmoittanut koiran tiedot etukäteen Kennelliiton palvelun kautta. Jari Aho tuli pian pistämään Ludolle esilääkityksenä rauhoittavaa, ja herätti hieman hämmennystä käytöksellään. Eläinlääkäri ei edes esittäytynyt, vaan tuli vain suoraan huoneeseen ja tökkäsi piikin koiran takamukseen. Mitäs sitä turhaan keksimään small talkia, kun hommat tulee hoidettua. :D Oli hassua seurata rauhoitteen vaikutuksen alkamista. Ludo vinkui aluksi tylsyyttään, kun mitään ei ympärillä tapahtunut, mutta sitten vinkuminen loppui kuin seinään. Vähitellen sitten päädyttiin makoilemaan röntgenhuoneen lattialle, kun tassut eivät enää kantaneet. Vielä kun itse lähdin huoneesta pois, koira yritti viimeisillä voimillaan perääni. 


Ludo jäi klinikalle hoidettavaksi, ja me ystäväni kanssa suuntasimme kaupungille tappamaan aikaa operaation ajaksi. Oli hassua vain yrittää kuluttaa aikaa jossakin, kun ei oikein ollut mitään järkevää asiaa kaupoille. Päätimme sitten napata donitsit välipalaksi, kun nälkä meinasi yllättää hyvin varhaisen aamupalan vuoksi. Erittäin hyvä idea vedellä napaansa donitseja vain puolitoista tuntia ennen suunniteltua buffetlounasta. :D Tästä huolimatta päädyimme sitten hyväksi todettuun intialaiseen buffetpöydän ääreen vähän myöhemmin, ja mahaan totta kai piti yrittää mahdutella mahdollisimman paljon maittavia ruokia. Kuluihan se aika näinkin. ;D Päivä hujahti yllättävän nopeasti, emme edes ehtineet käydä kirpputoreilla, vaikka se oli ollut suunnitelmissa. Yhden aikoihin iltapäivällä suuntasimme takaisin eläinklinikalle.



Klinikalla pääsimme katsomaan Ludoa, ja pieni koira oli ihan tokkurassa operaation jälkeen. Yritin käyttää koiraa tarpeillaan pihalla, mutta edes kävelystä ei tahtonut tulla mitään. Ludo vain pyllähteli jatkuvasti istualleen, kun takajalat eivät oikein kantaneet. Tötterön suojista saimme myös melko pahoja mulkaisuja. Mahtoi pikkumustaa harmittaa. :D Asiaa ei varmasti yhtään helpottanut se, että itse en voinut muuta kuin vain nauraa karvapallon koheltelulle, sen verran huvittavalta tokkurainen koira näytti.

Koiralla on pikkusen rankkaa



Pissatusyrityksen jälkeen, kun olin viemässä koiraa autoon odottelemaan, huomasin yhden kynnen vuotavan verta. Ludo piti sitten vielä kiikuttaa takaisin klinikalle, ja Aho poltti kynttä vuotamisen estämiseksi. Tämän jälkeen saimme leikkaushaavan hoito-ohjeet, ja Aho kirjoitti tarvittavat kipulääke- ja antibioottireseptit. Katsoimme vielä yhdessä Ludon luustokuvia, ja Aho antoi alustavan arvionsa niistä. Lonkat olivat kuulemma aavistuksen väljät, luultavasti B/B. Kyynärät ja selkä sen sijaan olivat puhtaat.



Olen kyllä äärettömän tyytyväinen näihin luustotuloksiin, jos ne tulevat samanlaisina takaisin Kennelliitosta. Ludon suvusta kun ei ole juuri tietoa luuston osalta, niin ei voinut yhtään tietää, mitä odottaa. B-lonkat ovat jo sen verran hyvät, että agilityä voi todennäköisesti harrastaa ihan huoletta jatkossakin. Tämä tieto oli juuri se, mitä luustokuvaukselta eniten kaipasin.





Luustokuvien tutkailun jälkeen pakkasimme koiran autoon, ja ajelimme takaisin kohti Kuopiota. Puolimatkassa tuli pysähdyttyä, ja yritin käyttää Ludoa uudestaan pihalla, mutta tuloksetta. Vähitellen koiran kävely kuitenkin alkoi parantua, kun nukutusaineen vaikutus hälveni. Kotipihassa Ludo tassutteli jo melkein normaalisti, aavistuksen verkkaisemmin vain.




Illalla Ludo lähinnä nukkui kotona, ja ärsyyntyi kuupastaan. Alkuun pikkukoira meinasi vähän törmäillä tötterö päässä, mutta yllättävän hyvin se alkoi jo tottua tuohon kapistukseen. Perjantai-iltana kokoonnuimme vielä luokseni kahden ystäväni kanssa, ja herkuttelimme unelmaisella Marianne-kakulla. Illan tarkoituksena oli juhlistaa kaikkea positiivista viime aikoina tapahtunutta (mm. Ludon näyttely ja kastraatio takana päin, jeij! :D). Niin monta asiaa tuntuu menneen tänä keväänä juuri oikealla tavalla, ja vielä niin monta kivaa juttua on tulossa tänä vuonna. Ei malttaisi odottaa! :)


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Kalajanvuorella


Mitä tehdä nättinä maaliskuisena päivänä, kun on aurinko melkein paistaa ja koko päivälle ei ole mitään suunnitelmia? Ihan extempore tuli lähdettyä päiväretkelle Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Reppuun pakattiin eväitä, lähikaupasta käytiin hakemassa makkarapaketti ja sitten auton nokka suunnattiinkin kohti Rautalammen metsämaisemia. 


Perillä autolla pääsi aivan merkatun luontopolun lähelle, ja alkumatka reitistä oli hyvin helppokulkuista. Lähdimme kiertämään Kalajankierrosta vastapäivään, mikä osoittautui vaikeammaksi suunnaksi. Alussa reittiä pääsi hieman oikomaan jäätä pitkin, sillä näin oli helpompi kulkea kuin metsikössä. Sen jälkeen oli vuorossa hyvin jyrkkä nousu Kalajanvuoren pohjoisrinnettä ylöspäin. Nousussa oli tekemistä, sillä poluilla ei ollut mennyt juuri muita ennen meitä ja lunta oli tullut aika paljon juuri viime päivinä lisää. Hanki upotti jonkin verran, eikä plussakeli yhtään helpottanut asiaa. 





Kalajanvuoren päälle kivuttuamme näkymä oli kyllä kaiken vaivan arvoinen. Maisemia jonkin aikaa ihailtuamme matka jatkui Kalajanvuoren huippua pitkin. Ludo oli innolla mukana retkeilemässä, eikä upottava hanki ja mahakarvoihin paakkuuntuva lumi yhtään haitannut menoa. Välillä pahimpia lumipalloja vain piti ottaa turkista pois, ja sitten koiran matka taas jatkui häntä viuhuen. 






Vuoren korkeimmalla kohdalla polku meni melko läheltä rinnettä, ja vielä upeammat maisemat avautuivat lammelle päin. Korkeusero oli ihan huima, jotenkin tuo ei edes näytä niin hirmuiselta kuvissa kuin mitä se todellisuudessa oli.







Jättiläishaapa, Ludo mittatikkuna :D


Vuorelta laskeuduttiin loivempaa rinnettä alas lammen rantaan, ja siitä matka jatkui takaisin päin kohti laavua. Lammen jäältä hahmotti ehkä vielä paremmin Kalajanvuoren korkeutta ja pääsi ihmettelemään sitä, että tuolla ylhäällä vuoren päällä itsekin hetki sitten tuli mentyä.







Pituutta reitille kertyi yhteensä vajaa viitisen kilometriä ja aikaa saatiin uppoamaan noin puolisen toista tunita. Luontopolun kiertämisen jälkeen tuntui, että takana olisi ollut pidempikin matka. Reitti oli kuitenkin näin talvella lumen upottasessa suht vaikeakulkuinen jyrkemmältä rinteeltä, mutta onneksi  polut olivat muuten ihan hyvässä kunnossa. Kierroksen jälkeen jäimme laavulle paistamaan makkaraa, ja juttelemaan toisen retkeilijän kanssa. Koirakin pääsi hetkeksi levähtämään, mitä nyt makkaran vahtimiselta ennätti. :D